My new home!

Täällä ollaan! 16. kerroksessa, jättimäisessä opiskelija-asunnossa, jonka ikkunasta näkyy tuleva kouluni. Neljä päivää sitten toin kamani uuteen huoneeseeni ja maanantaina tulin itse junalla perässä. Nyt olen jo viikon oleskellut Hollannissa ja taas kerran toistan itseäni, minne tämä aika oikein menee?

Synttäreiden jälkeinen päivä oli kyllä yhtä tuskaa. Juhlittua tuli ehkä hieman liikaakin ja tuntui että nytkö se ikä kaatui päälleni. Viimeiset päivät vietin tuttuun tapaan kesämökillä ja shoppaillen. Torstai saapui nopeasti ja oli aivan ihanaa päästä takaisin oman kullan kainaloon Hollantiin. Ensimmäiset päivät kuluivat aikalailla Nielsin vanhempien luona, lukuunottamatta yhtä reissuani Utrechtiin, jolloin näin rakasta vanhaa australialaista kaveriani Megiä! Ja olihan meillä myös vuosipäivä Nielsin kanssa.

 Helsingin yössä

MEG IS HERE!!

Hieman vuosipäivän kunniaksi

Muuton jälkeen painin päivät pahvin, muovin ja roinan seassa. Ikean reissuilta en välttynyt, sillä tavaraa itselleni oli taas kertynyt yllättävän paljon. Päivät ovat olleet ehkä jopa hieman liiankin kiireisiä, sillä levähtämään en ole kerennyt ennen tätä hetkeä, ja voi kuinka nautinkaan tästä. Olihan se tosi ihanaa tavata uusia tulevia luokkatovereita ja viettää aikaa kämppisten kanssa ja sisustaa hieman omaa huonettani, mutta nyt minä olen kuollut. Yöunetkin kärsivät sillä pieni stressi pisti päälle. Tänään on onneksi sadepäivä, joten en kyllä aio tehdä yhtään mitään!

Uusi huoneeni

Jotain pientä Suomesta

Koulun suhteen itselläni on ehkä hieman perhosia vatsassa. En oikein tiedä mitä odottaa opinnoiltani, mutta tahto opiskella ahkerasti on suuri. Koulukirjat on nyt tilattu, kynät ja vihkot ostettu ja opiskelijakortti vastaanotettu, eli nyt minä vain sitten odotan. Hieman pelottaa että kaikki koulussa ovat jotain hyper taiteellisia ja minä sitten piirtelen tikku-ukkoja ja kerron kukkarunoja. Toki koen itseni taiteelliseksi ihmiseksi, mutta taide on minulle sellainen aihe, joka tekee minusta todella itsekriittisen. Mikään teokseni harvoin on niin hyvä kuin haluan sen olevan.

Huomenna alkaa kaksi yötä kestävä koululeiri, jossa tapaan taas lisää tulevia opintotovereitani, mutta tällä hetkellä en jaksa miettiä edes koko leiriä. Ajatus siitä että tänään pitäisi jaksaa pakata ja huomenna olla hyperaktiivinen uuvuttaa minua jo entisestään. No, eiköhän tästä viikonlopusta tule kuitenkin todella mukava ja nauruntäyteinen (jos saan koskaan aikaiseksi pakata).