72 PÄIVÄÄ ATLANTIN TOISELLE PUOLELLE

Kirjoitin tänään aiemmin päivällä postauksen tänne blogiin, joka minun piti julkaista nyt myöhemmin illalla. Teksti oli kaikinpuolin valmis, ja olin jo valmis julkaisemaan sen, kunnes sitten jotain uskomatonta tapahtui. Kaikkien näiden lähes kahdeksan kuukauden odotuksen jälkeen, minä sain meiliä Pace Universitystä! Olin juuri kertonut blogiini siitä kuinka minun vatsaani vääntää ja hermostuttaa ihan kamalasti, sillä sieltä New Yorkista ei vain kuulu. Nyt sitten kuitenkin tunti sitten sain viimeinkin meilin, jossa ilmoitettiin että minut on virallisesti hyväksytty opiskelemaan New Yorkiin Pace Universityyn kevätlukukaudelle 2018. OMG!!!

Nyt minulla on sitten lentoliput taskussa, koulupaikka, ja näillä näkymin myös vuokrasopimus allekirjoitetaan tulevilla viikoilla. 72 päivää lähtöön. USKOMATONTA! ♥︎♥︎

Laitan tähän alle kuitenkin aikaisemmin kirjoittamani tekstin jotta saatte kuulla hieman muitakin kuulumisia! :)

-----

Minä en vieäkään osaa ymmärtää että lokakuu tuli ja muutaman päivän päästä voidaan jo sanoa että meni. Tämä kuukausi on jotenkin mennyt aivan sumussa ohi, ja kun mietin tätä kuukautta, en osaa ollenkaan sanoa että mitä minä sitten oikeastaan tein tässä kuussa töiden ja koulun lisäksi? Ikkunasta ulos katsellessani huomaan että syksy alkaa valtaamaan tämänkin maan, mutta en oikeasti osaa nimetä päivää jolloin menin esimerkiksi nauttimaan ulkoilmasta. Apua, kokeet menkää äkkiä ohi!

Opiskelua kahvilassa

Ja ne ainoat hetket kun voin nauttia ulkoilmasta on kun olen matkalla kahvilaan opiskelemaan.

Tein elämästäni kuitenkin astetta jännittävämmän tässä viikko sitten, sillä menin ja varasin lennot New Yorkiin ilman mitään vahvistusviestiä New Yorkin koululta. Hehe. Ensiksi tämä spontaani teko lähti siitä kun huomasin että lennot ovat kallistuneet hieman, ja minua pelotti että sitten kun viimeinkin saan tämän vahvistusmeilin, lennot ovat jo törkykalliita. Toisaalta aloin miettimään että minä olen nyt ollut viime maaliskuusta saakka siinä uskossa että tammikuussa 2018 minä lähden New Yorkiin, ja maailman kamalinta olisi että sitten vain kaksi kuukautta ennen lähtöä ilmoitetaankin että etten lähdekään sinne. Tämän vuoksi päätin, että tapahtui mitä tahansa, minähän lähden New Yorkiin. Tietenkin jos ne nyt jotenkin vielä minun paikkani peruu, tulee reissustani vain muutaman viikon mittainen, mutta reissu kuitenkin. Kuitenkin olettaisin että vaihtoon tässä ollaan lähdössä, ja lähtöpäiväksi tuli nyt siis 7.1. Tämä meinaa sitä että Suomen reissustanikin tuli pitempi kuin ensin ajattelin, sillä sinne lennän jo 21.12.

Jotenkin minulla vaan vatsaa vaan vääntää kun mietin tätä New Yorkin reissua. Mistään ei ole vielä varmuutta, ja silti minulla pitäisi olla viisumi kädessä lähes 1,5 kuukauden kuluttua, ja laukut pakattuna sekä minun tulisi muuttaa pois nykyisestä kodistani, vakuutus tulisi olla hoidettuna, aivan niin kuin pankkiasiani sun muut. Joskus minulla on kirjaimellisesti kamalat perhoset vatsassa ja toistan koko ajan ääneen että "minä haluan minun meilin!!!". HERMOSTUTTAA IHAN KAMALASTI! Kaikki kaverini tottakai saivat jo vahvistuksensa, ja minä taas jäin odottamaan. Sekoan varmaan kohta haha.

Toinen "kamala" asia on että olin koko ajan siinä uskossa että Netflix julkaisisi Stranger Thingsin toisen kauden vain jakso kerrallaan. No eipäs käynykään näin, vaan koko kausi on katseltavissa nyt Netflixissä. Heippa koe lukemiset haha, tämä ei osunut yhtään hyvään saumaan. Onko siellä ruudun takana muita Stranger Things faneja?

STRESSILÄÄKKEENÄ JOULU

Onko siellä ruudun takana ketään muuta joka aina syksyisin kamalan stressin iskiessä menee nettiin ja katselee jouluvideoita, suunnittelee ja fiilistelee joulua, sekä nettishoppailee joulua varten, sen sijaan että tekisi niitä rästitöitä jotta saisi tämän stressin pois? Minä olen viime vuosina huomannut kuinka koko ajatus ja fiilis joulusta tuo minun opiskeluelämääni sellaisen ihanan hengähdystauon. Tiedän että on ihmisiä jotka vain stressaavat joulusta, mutta minulle joulu on enemmänkin se fiilis rauhasta ja mielikuva pimeästä ja hiljaisesta talviyöstä tuo hymyn vain huulille. Tänäänkin kun piti aamusta alkaen hoitaa kouluhommia, menin sen sijaan etsimään Tonttu Toljanterin kausia, jotta sitten joulukuussa olisi jotain lapsenmielistä katseltavaa nostalgian vuoksi. En tiedä johtuuko tämä lumen ja joulun kaipailu siitä kun en vuosikausiin ole saanut nauttia pitkästä talvesta, vaan lunta on nähty sellaiset kaksi viikkoa per vuosi. Olen kuitenkin todella kiitollinen siitä että minulla on tällainen pieni "satumaailma" jonne voin aina paeta ison stressin iskiessä.

Joka syksyn kohokohta on ehdottomasti se hetki kun menen ja varaan lentoni Suomeen jouluksi. Vielä en ole uskaltanut yhtäkään joulua täällä Alankomaissa viettää, koska olen niin perinteitä kunnioittava ihminen, eli tiedän että jos tänne jään, niin löytäisin itseni vain itkemässä sängyssä yksinäni koko aaton, eli ihan oman henkisen hyvinvoinnin takia parempi vain mennä kotiin. Tänä vuonna kuitenkin ensimmäistä kertaa ikinä on suunitelmissa viettää aatto isäni luona Vantaalla, ja vasta tämän jälkeen lähteä Kuusamoon kunnon talvimaisemiin. Tästä kuitenkin enemmän sitten lähempänä joulua.

Lennot tuli tälle joululle ostettua tässä muutama päivä sitten, ja siitä hetkestä alkaen olen ollut intoa täynnä ♥︎. Varasin itselleni yhdensuuntaisen lennon, koska näillä näkymin sitten matkani kohti New Yorkia alkaa Helsingistä, sen sijaan että lentäisin ensin siinä välissä takaisin Amsterdamiin. Jouduin varaamaan hieman pidemmän lennon Tukholman kautta, sillä suorat lennot olivat aivan törkeän kalliita, etenkin kun aion tällä kertaa tuoda mukanani kaksi matkatavaraa (rinkan ja ison matkalaukun), jotta minulla on sitten tarpeeksi talvi- ja kesäkampetta myös Jenkeissä. Halvin vaihtoehto sitten toteuttaa nämä suunnitelmat oli varata SAS:in kone BUSINESSLUOKASSA. Eli jep, pikku Jessica aikoo matkata rinkan ja matkalaukun kanssa businessluokassa tänä jouluna. Tuskin tämä nyt sen kummoisempaa on, mutta en kuitenkaan ole koskaan varannut businessluokan reissua, että onhan tämäkin tavallaan uusi kokemus. Olen kuitenkin halkeamassa kohta innosta, sillä haluan reissuun jo nyt heti!

Minkä takia minä sitten nyt stressaan? Ensinnäkin pyysin työnantajaltani 1-2 lisätyöpäivää per kuukausi, mutta hän sitten päätti antaa nuo lisäpäivät per VIIKKO, eli töissä ramppaan tällä hetkellä jatkuvasti. Tämän lisäksi meidän deadlinet koulussa tulevat jo kahden viikon kuluttua, ja kolmen viikon kuluttua tulee minun suunnittelemani lastenkirja olla valmis, ja silloin meillä on myös kokeet. Onneksi tämä lastenkirja alkaa pikkuhiljaa tulemaan päätökseen, ja en malta että saan jakaa työni myös teidän kanssanne! Tässä kuitenkin pieni sneak peek siitä kuinka kirjani alkaa:

Näiden kokeiden sun muiden takia tulee tämä kuukausi blogin puolella olemaan hieman hiljaisempi, mutta marraskuussa päästään sitten taas kunnolla blogihommiin. Tämän vuoksi haluan tähän loppuun vielä pistää pienen New York päivityksen. Hakemukset on nyt virallisesti laitettu Pace Universityyn, eli nyt odotan heiltä meiliä, jotta pääsen sitten varaamaan itselleni lennot. Tämän lisäksi olen näillä näkymin löytänyt itselleni jo huoneen New Yorkista, eli siitä ei tarvitse enää pahemmin stressata. Täytyy sanoa että olen niin onnekas tämän huoneen kanssa, sillä New Yorkissa on niin vaikea löytää ylipäänsä mitään, ja minä onnekas saatoin löytää jo kolme kuukautta etuajassa! Eli siis jokatapauksessa, suunnitelmat New Yorkia varten ovat hyvillä mallilla.

Miten teidän syksynne on edennyt?

INSPIRAATIOTA INSTAGRAMISTA

Kuten olen jo varmaan miljoonassa postauksessa maininnut, rakastan valokuvausta ja olen itse opetellut valokuvaamisen perustaidot. Inspiraatio valokuvaamiseen ja kuvaustyyliin on näin yleisesti jostakin aina peräisin, ja minun kohdalla tämä suuri inspiraatio tulee yleensä Instagramista, ja silloin tällöin myös Pinterestistä.  Itseasiassa jos totta puhutaan, varmaankin yli 70% seuraamistani Instagram käyttäjistä ovat valokuvaajia, tai jonkin sortin lifestylekuvaajia, jonka vuoksi Instagram feedini on aina täynnä inspiroivia hyvälaatuisia luonto- tai katukuvia. Kuitenkin, nimenomaan nämä luontokuvat saavat sydämeni aina välillä pysähtymään ja haaveilen vain siitä että jonain päivänä minäkin otan tuollaisia otoksia. Tämän vuoksi haluan nyt jakaa kaikista suurimmat inspiraation lähteeni teidänkin kanssanne, ja ehkä saan teidätkin innostumaan valokuvauksesta! Tämän lisäksi, olen nykyään aivan hurahtanut piirtämiseen ja maalaamiseen, jonka vuoksi seurantalistalleni on nyt tullut myös usea kuvittaja. Haluan siis myös jakaa muutaman kivan kuvittajan joihin olen vastikään törmännyt.

@alliemtaylor

Alexandra Taylor oli yksi ensimmäisistä valokuvaajista jota minä aloin seuraamaan, ja edelleenkin seuraan häntä erittäin tiiviisti. Rakastan sitä kuinka hänen kuvissaan tunnelma aina muuttuu sitä mukaan missäpäin maailmaa hän on, mutta silti kaikki kuvat ovat aina omalla tavallaan todella lumoavia ja silti se sama teema kulkee läpi kaikkien valokuvien. Olin myös super innoissani silloin kun Alexandra vieraili Suomessa aivan samoihin aikoihin kuin minä, ja siitä inspiroituneenä minä juoksinkin heti metsiin valokuvaamaan.

@itsbigben

Benjamin Prescott on edellisen tavoin myös yksi ensimmäisistä valokuvaajista jota aloin seurailemaan. Hän on myös yksi syy siihen että en enää pahemmin haaveile mistään rantalomista, vaan haluan seikkailulomille! Siksi toivonkin että Jenkeissä ollessani pystyn matkusteleemaan useaan kohteeseen jossa on vain vuoria ja kauniita järviä, sillä minäkin haluan nähdä tällaisia maisemia omin silmin.

@sannivierela

Sanni Vierelä on minun tämän hetkinen suosikki suomalainen valokuvaaja. Hänen tyylinsä ottaa kuvia on mielestäni todella lumoavan mystinen, ja hän osaa tehdä jokaisesta kuvasta erityisen, vaikka kuva muuten saattaakin olla todella tavallinen suomalaiselle retkeilijälle. Olkoon kuvassa ainoastaan poro tai puita, silti se on aina niin kaunista katseltavaa. Hän on myös tottakai valokuvannut usealla paikalla jotka minäkin tunnistan, joka vain lisää inspiraationi määrää. Upeaa työtä Sanni!

@jackharding

Jack Harding ottaa lumoavia kuvia luonnosta kuva kuvan jälkeen. Hänkin sai minut kunnolla innostumaan patikoinnista. Jos maisemat ovat tuollaiset, tottakai minä lähden! Minusta on myös todella upeaa kuinka tarkkalaatuisia Jackin kuvat ovat. Kuvanmuokkaus on myös niin huolella tehty että pisteet sille.

@samuelelkins

Samuel Elkins on minun ehdoton suosikki portraitvalokuvaaja. Hän kyllä ottaa myös paljon kuvia luonnosta, mutta hänen portraitkuvansa ovat aina vain niin täydellisiä! Hänkin on yksi näistä todella mystisten ja lumoavien kuvien ottajista. Hän saa niin tavallisista hetkistä täydellisiä otoksia, ja voin vain olla kateellinen. Jokainen malli joka Samuelin feedissä esiintyy, näyttää vain niin täydelliseltä. Samuel käyttää kuvissaan myös todella paljon pehmeää valoa joka tuo valokuviin hieman sumean iltahämärän tunnelman.

@kpunkka

Konsta Punkka on toinen suomalainen valokuvaaja, jota minä katson kunnolla ylöspäin. Hän kuvaa luontokuvien lisäksi paljon myös eläimiä, joka on mielestäni niin mahtavaa, etenkin kun jokainen eläinkuva on vain niin täydellinen. Ehkä Konsta on eläinkuiskaaja joka saa eläimet aina niin täydelliseen asentoon, koska en minä kyllä ikinä saisi eläimiä aseteltua mihinkään järkevään asetelmaan. Mutta aivan uskomattomia kuvia tältä mieheltä tulee, että kannattaa todellakin seurata!

@michaelflugstad

Michael on niin kovin nuori, mutta silti vau. Hän oli myös yksi ensimmäisistä seuraamistani valokuvaajista, ja hän tulee varmasti aina olemaan yksi suosikeistani. Rakastan myös seurailla hänen vlogejaan YouTubesta kun hän esittelee kuvauskeikkojaan ja muutenkin kertoo miten hän päätyi valokuvaajaksi tai että millaista luontovalokuvaajan työ todella on. Tiedän että luontovalokuvaajan työ on erittäin rankkaa kun valokuvaamaan lähdetään epäinhimilliseen aikaan, eikä se kuva koskaan onnistu kertaheitolla, mutta kyllä minä haluan silti elää tällaista matkaajan elämää ainakin jonkin aikaa. Kuitenkin seuratkaa tätä nuorta miestä, koska hän osaa tehtävänsä oikein hyvin!

@chrisandruth

Chris and Ruth eivät ole luontokuvaajia, vaan hää/parisuhdekuvaajia. En seuraa tätä kaksikkoa sen takia että saisin inspiraatiota omiin häihini, vaikka kyllä minä sitäkin saan, mutta seuraan heitä sen takia että heidän portraitkuvansa ovat aina niin taianomaisia. He onnistuvat aina tuomaan parin vetovoiman ja tunteet kuvasta esille, ja kaikki Chrisin ja Ruthin kuvat ovat vain niin täynnä onnea ja rakkautta. Nämä kuvat ovat opettaneet minulle paljonkin portraitvalokuvauksesta, sekä valon ja maaston käytöstä. Kaunista!

@junebugweddings

En ole varma kuka näitä kuvia tälle käyttäjätilille ottaa, mutta tiedän sen että jokainen parisuhdekuva tällä tilillä ovat edellisen käyttäjätilin tapaan taianomaisia. Tunteet ja vetovoima tulevat kuvissa hienosti esiin ja jokainen kuva on editoitu kauniilla hennolla tavalla. 

@elise_gravel & @gemmakoomen

Kuten lupailin, loppuun vielä muutama kuvittaja, joihin olen täysin täysin ihastunut. Erityisesti nyt nämä kuvat inspiroivat minua kun kerta kuvitan ja kirjoitan parhaillani omaa lastenkirjaa. Tästä projektista kuitenkin lisää toisessa postauksessa. Minusta on kuitenkin niin upeaa että ihmisillä on tarpeeksi mielikuvitusta tällaisten hahmojen ja taideteosten tekoon, ja minusta on niin uskomatonta kuinka he osaavat käyttää niin pikkutarkkaa tekniikkaa joka tekee jokaisesta kuvasta omalaatuisen. Upeaa!

Toivottavasti sinäkin löysit jotain inspiraatiota näistä, ja jaa ihmeessä myös sinun suosikkikäyttäjäsi kanssani! 

A B C D E F G...

Nyt ajattelin että olisi todella sopiva hetki pistää viimeinkin oma elämäni aakkosiksi. Tämä postaus on pitkään jo lojuillut luonnosten pohjalla, ja on jo korkea aika päästä postaamaan tämä. Oli kuitenkin hauska huomata että juurikaan mikään näistä kohdista ei ollut tämän puolen vuoden aikana muuttunut, vaan edelleenkin elämä rullailee aika samaa rataa.

A = ALANKOMAAT
Olen viimeiset reilu neljä vuotta asunut Alankomaissa. En ymmärrä ollenkaan miten tästä muka on jo neljä vuotta, kun itse sanoisin että ehkä kaksi. Toisaalta mielestäni olisin voinut myös asua täällä jo kymmenenkin vuotta, sillä tunnen tämän maan hyvin, tunnen sen käytännöt, tunnen kielen, ja tunnen sen kulttuurin.

B = BLOGGAAMINEN
En olisi koskaan uskonut itsestäni että kaikkien näiden vuosien jälkeen bloggaan edelleenkin! Rakastan bloggaamista, vaikka minusta lomilla tuleekin välillä laiskanpuoleinen bloggaaja. Samoin luen lähes päivittäin muita blogeja, sekä olen hurahtanut täysin vlogeihin. Tämän vuoksi olen miettinyt myös sitä mahdollisuutta että alkaisin vaikka kerran kuussa välittämään kuulumisiani vlogin välityksellä. Mitäs mieltä te olisitte tästä?


C = CANON 
Canon kamerani ei ole minua koskaan pettänyt. Näin vuosien huonon kohtelun jälkeen se pelaa vielä todella hyvin, eikä Canonia voi murskata mielestäni mikään. Vaikka olenkin uskottautunut Canonille, on suunnitelmissani pian ostaa Fujifilmin pieni järjestelmäkamera, mutta olen varma että jos valokuvaus urani alkaa joskus loistamaan, päädyn vielä ostamaan Canonin ammattilaiskameran.

D = DOLLARIT
Jee eli kohta vaihtoni Jenkkeihin alkaa, ja pitää vaihtaa eurot dollareiksi. En ole koskaan eläessäni ennen Jenkeissä käynyt, joten tästä varmasti tulee itselle suuri elämys ja seikkailu.


E = EPÄVARMUUS
Elämä ei ole aina vain ruusuilla tanssimista, ja siksi minuun on myös iskenyt pieni epävarmuus valinnoistani ja haaveistani. Haluaisin niin paljon elämältä, mutta tällä hetkellä olen hieman epävarma taitoihini ja kykyihini, ja jotenkin en vaan usko että nousen koskaan sille huipulle jonne halajan. Tiedän että taitoni varmasti riittäisi sinne, ainakin pienen harjoituksen jälkeen, mutta ongelma on siinä että kuka huomaisi taitoni jos olen aina näin piilossa?


F = FLATER
Alankomaiden kantapaikkani. Vaikkakin viime vuonna tuli todella vähän käytyä tässä pienessä kahvilassa/baarissa. Tästä huolimatta, tämä paikka tulee aina olemaan se kantapaikkani.


G = GOOGLE
Googlesta on erityisesti nyt yliopistovuosina tullut minun toiseksi paras ystäväni. Google vain tietää lähes kaiken, ja ilman Googlea en selviäisi tästä koulusta millään tavalla.


H = HOGESCHOOL UTRECHT
Tämä opinahjo on ollut suuri osa elämääni viimeiset reilu kaksi vuotta ja jollain tavoin myös osana seuraavatkin kaksi vuotta. Tulen kuitenkin viettämään fyysisesti paljon vähemmän aikaa tuossa koulussa seuraavien vuosien aikana.


I = ILLANKUKKUJA
Minä olen aina rakastanut kukkua iltaisin. Jos tiedän että seuraavana aamuna ei ole menoja, olen jo varhain päivällä innoissani tulevasta yöstä kun saan vain antaa aikaa itselleni ja tehdä mitä lystään, niin myöhään kuin lystään.

J = JUUSTO
Ai että, varmaan se ainut syy miksi en voi koskaan ryhtyä vegaaniksi. Juusto on elämä.


K = KOULUTYÖT
Ja näitä minulla on aina ja paljon. Ja olen sellainen ihminen joka tekee koulutyönsä aina tunnollisesti alusta loppuun, ja saatan siten helposti viettää kokonaisen päivän tietokoneeni ääressä.


L = LEFFAT
Mikä onkaan sen parempaa kuin ihanan leffan katsominen illalla. Ja vielä parempi jos sen näkee leffateatterissa!


M = MUSIIKKI
Musiikki on aina ollut osa elämääni. Joskus hieman vähemmän ja joskus enemmän, mutta rakastan sekä musiikin tuottamista että kuuntelemista.


N = NIELS
Minun muruni jo viimeiset kolme vuotta, ja todella iso osa elämääni.


O = ONNEKAS
Minä olen ollut erittäin onnekas elämässäni, sillä mitään kamalaa ei vielä koskaan ole minulle tai lähimmäisilleni tapahtunut (koputa puuta). Tämän lisäksi olen todella onnekas siinä mielessä, että näin isolla kaavalla olen aina saanut tai tavoittanut sen mitä olen halunnut tai tarvinnut elämässäni, kuten mm. lukion, yliopiston, haluamani vaihtomaan, asunnon ja niin edelleen.


P = PHOTOSHOP
Erityisesti tällä hetkellä elämäni pyörii Adobe Photoshopin ympärillä monia tunteja päivässä. Minusta alkaa tulemaan ihan ekspertti kuvien tuottamisessa ja muokkaamisessa.

Q = QUSAMO
Mielestäni kun aikoinani olin Kuusamon nuorten edustajistossa, käytimme Kuusamosta sanaa Qusamo, ja siksi tämä tuli ensimmäisenä mieleen kun mietin kirjainta Q. Kuitenkin siis Kuusamo, rakas kotikaupunkini, jossa edelleen rakastan käydä vierailulla.


R = RUOKA
Mitä olisikaan elämä ilman ruokaa? No tietty nälkää, mutta meinaan kuitenkin sitä että ruoka on aina tehnyt minut onnelliseksi (ainakin useimmissa tapauksissa). Rakastan sitä myös kun voi päiväsällä käydä vaikka ihanalla lounaalla ja nauttia ruoasta hyvässä seurassa.


S = SUOMI
Oi maamme Suomi synnyinmaa. Nyt varsinkin kun en ole vakituisesti asunut Suomessa vuosikausiin, voin sanoa että välillä on ikävä kotiin. Kuten nyt, sillä en ole nähnyt kunnon ruskaa viimeiseen neljään vuoteen, ja minä haluaisin niin kokea kunnon lapin ruskan.


T= TAKIT
Voittekin kurkata tänne missä kerroinkin jo pienestä takkiaddiktiostani. Tällä hetkellä suunnitteilla olisi uuden talvitakin ostaminen, sillä talvitakkia en ole ostanut viimeiseen kolmeen vuoteen.


U = ULKOILMAKUVAUS
Varsinkin Suomessa teen tätä todella paljon. Ulkoilmakuvaus tekee minut niin onnelliseksi. Saan nauttia luonnosta ja raittiista ilmasta, sekä tallentaa päivän otoksina kameraan. Alankomaissa tätä tulee kuitenkin harvoin harrastettua, kun kaunista luontoa ei täällä niin paljoa ole. Kaikki on lähinnä vain kaupunkia ja kivetystä. En malta odottaa joulua että pääsen taas luontoon kuvailemaan.

Tällainen behind the scenes otos viime kesältä

V = VALOKUVAUS
Ja aivan niin kuin edellisessäkin kohdassa puhuin valokuvauksesta, niin tässä kohtaa sanon näin ylipäänsä että olen aivan rakastunut valokuvaukseen. Tähän mennessä olen oppinut valokuvauksen taidot itse, mutta onneksi pian pääsen ottamaan ensimmäisen valokuvauskurssini, ja toivottavasti alan kehittyä siinä nopeasti.


W = WANDA'S
Vantaan paras ruokaravintola 2017. Isäni omistaa osan tästä ravintolasta, jonka vuoksi menemme tuonne syömään usein. Jotenkin tästä paikasta on tullut minulle sellainen perheravintola, jossa istumme yhdessä, syömme ja vaihdamme kuulumiset.


X = XL 
Kyllä, kaapistani löytyy välillä XL kokoisia vaatteita, ja asia on ollut näin jo niin kauan kuin jaksan muistaa. Minulla on sellainen ikuinen laihdutusprojekti ollut aina päällä, mutta tuloksia on kuitenkin saatu hyvin hitaasti. Toisaalta minulla ei koskaan ole ollut mitään suurta tarvetta laihduttaa, jonka vuoksi olen ihan tyytyväinen niihin XL kokoisiin vaatteisiinkin.


Y = YSTÄVÄT
Ehkä hieman kliseinen, mutta kyllä silti ystävät täytyy mainita. Varsinkin tässä vaiheessa, kun enää muutama kuukausi, ja minun pitää hyvästellä Utrechtin kaverit, ja ken tietää kuinka pitkäksi aikaa kun kaikki me lähdemme omille teillemme.

Z = ZAKKENDRAGERSHOF
The place to be. Oma koti kullan kallis!


Å= ÅHO
Olen todella kova tiputtamaan tavaroita lattialle käsistäni, ja osaan olla välillä niin kömpelö että ihan hävettää.


Ä = ÄITI
Minulla ja äidilläni on viime vuosina ollut erittäin paljon erimielisyyksiä, mutta tästä huolimatta aina on jotenkin ikävä äidin kainaloon ja äidin luokse. Se on vain sellainen paikka jossa voi rauhoittua ja vain nauttia elämästä. Äidin koti on edelleen minunkin kotini, eikä tämä asia tule koskaan muuttumaan.


Ö = ÖVERISYÖMISET
Överisyömiset kavereiden kanssa on välillä niin rentouttavaa. Joustavat housut jalkaan, ruoka esiin, ja vain laiskottele sohvalla, syö ja naura maha kippurassa. ♥︎

Tässä on minun tämän hetkiset aakkoseni, ja haluankin haastaa myös sinut tekemään ja jakamaan omat aakkosesi omassa blogissasi! 

RIKKINÄINEN JALKA

Onko teillä muilla sellaista ongelmaa että jokin osa kehostasi menee vähän väliä rikki? Ihan oikeasti, kirjaimellisesti rikki. Minulla on, ja tänään haluan jakaa pienen ärtymyksen aiheeni teille ja ensimmäistä kertaa kertoa avoimesti pienestä kehoni viasta. Kaikki alkoi eräänä talvisena iltana tanssituntini jälkeen. Olin mielestäni noin 13-vuotias, ja matkalla kirjastoon, sillä äiti tulisi hakemaan minua vasta hieman myöhemmin. Uusi lumi oli juuri satanut maahan, oli erittäin kaunista, ja tyytyväisenä loin uusia jalanjälkiä lumivaippaan. Mutta mitäs muuta tämä lumivaippa olikaan peittänyt alleensa? No tietenkin kynnyksen, jota ei voinut missään tapauksessa nähdä, ja naks. Nilkkani venähti, ja olin naamallani keskellä autotietä.

"Ai ai, mahtaa sattua. Aivan varmasti on kyllä murtunut", kertoi lääkäri minulle samalla kuin katsoi tätä golfpallon kokoista turvonnutta ja sinistä kumpua joka kohosi nilkkaani.
No eipäs ollutkaan. Erittäin pahasti revähtäneet nivelsiteet vain. Tuosta päivästä lähtien kuitenkin nilkkani on ollut niin sanotusti lötkö. Ensimmäisinä vuosina minulla oli paljon ongelmia nilkkani kanssa. Nyrjäytin sen seuraavan kerran jälleen kerran tanssitunnin jälkeen, ja tällä kertaa minun piti istua tuskissani lentokoneessa, sillä olin matkalla isäni luo samana iltana. Seuraavan kerran se taisi tapahtua Thaimaassa eläintarhassa, ja siellä minua kiikutettiin sitten ympäriinsä pyörätuolissa. Nilkka venähti aina silloin tällöin, mutta pian se alkoikin olemaan jo niin rikki, ettei siellä ollut enää mitään sidoksia mitä pahemmin rikkoa, jonka vuoksi kipu oli joka kertaa pienempi, ja "paraneminen" kesti usein vain muutaman päivän (tiedän, ei kuulosta terveelliseltä).

Opin elämään tämän ongelmani kanssa ja välillä oli jaksoja jolloin nilkka nyrjähti useammin ja joskus taas harvemmin. Koskaan tämä ei kuitenkaan ollut aivan kamala ongelma, kunnes sitten ehkä nyt. Viimeisen vuoden ajan olet rikkonut nilkkaani pahemmin kuin koskaan ennen. Ensin lensin kirjaimellisesti naamalleni muutaman kerran koulussa, kun nilkka päätti vain luistaa altani. Onneksi meidän koulurakennuksessa on myös sairaanhoitajaopiskelijoita, jotka ovat vain innoissaan että saavat tällaista live actionia. Kerran kaaduin keskellä todella vilkasta autotietä, ja luojan kiitos sillä hetkellä ei ollut autoja sillä tiellä. Pahin kuitenkin sattui viime kesänä, jolloin taisin oikeasti venäyttää nilkkani melkein murtumispisteeseen, ja ekaa kertaa sitten näiden 9 vuoden aikana, minulla kesti yli KAKSI KUUKAUTTA että nilkka lopetti kipuilun. Kaksi kuukautta on pitkä aika, ja se rajoitti todella paljon tekemisiäni. Kuinka ollakaan, eilen, pimeissä portaissa en huomannut viimeistä askelta ja naks, nilkkani meni vielä pahemmin kuin kolmisen kuukautta sitten. Nyt kävelystä ei tule oikeasti mitään, joten sain kontata kotiin, ja sitten perumaan töitä ja koulua. Nyt sitten olen maannut toipilaana sängyssäni miettien että tästä ei kyllä tule mitään. Taitaa olla minulla edessä leikkaus, josta lääkärini kertoi vuosikaudet sitten. Tällä hetkellä voin kuitenkin vain keskittyä nilkkani vahvistamiseen että voin odottaa leikkauksen kanssa ainakin vielä vaihdon ajan. Voih voih, näitä ärsyttäviä ongelmiani. Onpahan ainakin hyvä syy viimeinkin katsoa kunnolla Netflixiä hah!

Ja kyllä, käytän jo joulusukkia hah!