RIKKINÄINEN JALKA

Onko teillä muilla sellaista ongelmaa että jokin osa kehostasi menee vähän väliä rikki? Ihan oikeasti, kirjaimellisesti rikki. Minulla on, ja tänään haluan jakaa pienen ärtymyksen aiheeni teille ja ensimmäistä kertaa kertoa avoimesti pienestä kehoni viasta. Kaikki alkoi eräänä talvisena iltana tanssituntini jälkeen. Olin mielestäni noin 13-vuotias, ja matkalla kirjastoon, sillä äiti tulisi hakemaan minua vasta hieman myöhemmin. Uusi lumi oli juuri satanut maahan, oli erittäin kaunista, ja tyytyväisenä loin uusia jalanjälkiä lumivaippaan. Mutta mitäs muuta tämä lumivaippa olikaan peittänyt alleensa? No tietenkin kynnyksen, jota ei voinut missään tapauksessa nähdä, ja naks. Nilkkani venähti, ja olin naamallani keskellä autotietä.

"Ai ai, mahtaa sattua. Aivan varmasti on kyllä murtunut", kertoi lääkäri minulle samalla kuin katsoi tätä golfpallon kokoista turvonnutta ja sinistä kumpua joka kohosi nilkkaani.
No eipäs ollutkaan. Erittäin pahasti revähtäneet nivelsiteet vain. Tuosta päivästä lähtien kuitenkin nilkkani on ollut niin sanotusti lötkö. Ensimmäisinä vuosina minulla oli paljon ongelmia nilkkani kanssa. Nyrjäytin sen seuraavan kerran jälleen kerran tanssitunnin jälkeen, ja tällä kertaa minun piti istua tuskissani lentokoneessa, sillä olin matkalla isäni luo samana iltana. Seuraavan kerran se taisi tapahtua Thaimaassa eläintarhassa, ja siellä minua kiikutettiin sitten ympäriinsä pyörätuolissa. Nilkka venähti aina silloin tällöin, mutta pian se alkoikin olemaan jo niin rikki, ettei siellä ollut enää mitään sidoksia mitä pahemmin rikkoa, jonka vuoksi kipu oli joka kertaa pienempi, ja "paraneminen" kesti usein vain muutaman päivän (tiedän, ei kuulosta terveelliseltä).

Opin elämään tämän ongelmani kanssa ja välillä oli jaksoja jolloin nilkka nyrjähti useammin ja joskus taas harvemmin. Koskaan tämä ei kuitenkaan ollut aivan kamala ongelma, kunnes sitten ehkä nyt. Viimeisen vuoden ajan olet rikkonut nilkkaani pahemmin kuin koskaan ennen. Ensin lensin kirjaimellisesti naamalleni muutaman kerran koulussa, kun nilkka päätti vain luistaa altani. Onneksi meidän koulurakennuksessa on myös sairaanhoitajaopiskelijoita, jotka ovat vain innoissaan että saavat tällaista live actionia. Kerran kaaduin keskellä todella vilkasta autotietä, ja luojan kiitos sillä hetkellä ei ollut autoja sillä tiellä. Pahin kuitenkin sattui viime kesänä, jolloin taisin oikeasti venäyttää nilkkani melkein murtumispisteeseen, ja ekaa kertaa sitten näiden 9 vuoden aikana, minulla kesti yli KAKSI KUUKAUTTA että nilkka lopetti kipuilun. Kaksi kuukautta on pitkä aika, ja se rajoitti todella paljon tekemisiäni. Kuinka ollakaan, eilen, pimeissä portaissa en huomannut viimeistä askelta ja naks, nilkkani meni vielä pahemmin kuin kolmisen kuukautta sitten. Nyt kävelystä ei tule oikeasti mitään, joten sain kontata kotiin, ja sitten perumaan töitä ja koulua. Nyt sitten olen maannut toipilaana sängyssäni miettien että tästä ei kyllä tule mitään. Taitaa olla minulla edessä leikkaus, josta lääkärini kertoi vuosikaudet sitten. Tällä hetkellä voin kuitenkin vain keskittyä nilkkani vahvistamiseen että voin odottaa leikkauksen kanssa ainakin vielä vaihdon ajan. Voih voih, näitä ärsyttäviä ongelmiani. Onpahan ainakin hyvä syy viimeinkin katsoa kunnolla Netflixiä hah!

Ja kyllä, käytän jo joulusukkia hah!