Luukku 17
Voi kun pääsisin ajassa taaksepäin, edes päiväksi
Kaikki joulumuistot mitä minulla on yhdistän heti lapsuuteeni. Tuolloin tuntui niin tyhmältä asua keskellä ei mitään, jossa lähimmät luokkakaverini asuivat kaukana. Kuitenkin, vähän niin kuin monissa muissakin tilanteissa, asioita alkaa arvostamaan ja näkemään eri tavalla jälkeenpäin. Nyt kun mietin oli aivan mahtavaa asua keskellä metsää ja peltoja missä minä pystyin leikkimään kaikenmaailman seikkailuleikkejä naapureideni ja sisarusteni kanssa. Meidän leikkikenttä oli kilometrejä laaja alue, sillä metsissä ei ole yhtä isoa uhkaa kuin kaupungeissa ja ulkona pystyi leikkimään aamusta iltaan saakka.
Olen miettinyt viikkoja jo lempimuistoa lapsuudestani. Mieleen tuli heti näin joulun alla kaikki ihanat joulumuistot ja tämän jälkeen mietin kesiä jotka vietin isäni kanssa. Loppujen lopuksi ykköseksi kuitenkin nousi ne kaikki päivät jotka vietin mummolassa, jossa muutaman vuoden vanhemmat tätini ja enoni asuivat myös. Katsoin heitä aina ylöspäin, sillä olivathan he vanhempia ja niin upeita ja minulla ei kotona ole koskaan ollut isosiskoa tai veljeä. Heidän leikkinsäkin olivat aina vanhemmalla tasolla kuin minun joten heidän kanssaan leikkiminen oli parasta mitä oli olemassa. Siksi kaksi yötä mummolassa ei koskaan ollut tarpeeksi; halusin aina viettää vähintään sen viisi yötä sielä vaikka matka mummolaan oli vain puoli tuntia.
Leikimme pienenä aina ulkona, oli kesä tai talvi. Parhaat muistoni kuitenkin ovat ne leikit jolloin me kaikki juoksimme pellolla porojen perässä tai kun leikimme taru sormusten herraa. Juoksimme karkuun, kiipeilimme puihin, hypimme puista, seikkailimme, aivan niin kuin kaikissa leffoissa. Lapsena myös se maailma ympärilläsi tuntuu niin isolta ja taianomaiselta. En osaa edes sanoin kuvailla miltä tuntui leikkiä näitä leikkiä, sillä se oli uskomatonta ja tuntui niin todelta.
Olen ikionnellinen että minulla on nämä mahtavat tädit ja enot elämässäni. He ovat edelleenkin minulle yhtä tärkeitä kuin siskoni ja veljeni. Olemme kaikki yhtä isoa perhettä. Ja kuten aiemmassa postauksessani jo mainitsin eivät leikkimme ole vieläkään loppuneet. Emme ehkä enää aja örkkejä takaa tai joukse porojen perässä metsissä, mutta me silti leikimme piilosta ja muita hippaleikkejä. Ei niistä koskaan voi saada tarpeekseen. Toivon todella että vielä 20 vuoden päästä voimme juosta yhdessä ulkona.
Tähän loppuun vielä kaunis disney biisi joka kuvastaa myös omalla tavallaan tosi hyvin lapsuuttani. Vaikka tämä coveri on suhteellisen uusi, tämä laulu säilyy silti yhtä kauniina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti