lauantai 24. syyskuuta 2016

TV-studiolla





Ilmeeni kun koitan olla räpsyttämättä rutikuivia silmiäni liian paljoa

Viime torstai aamu oli kamala ja vaivalloinen sillä oli jo kolmas todella aikainen herätys minulle, mutta onnekseni pitkästä aikaa tämä torstai oli myös erittäin spontaani päivä, nimittäin mitään suunnittelematta päädyin tuona iltana tv-studiollae ja suoraan lähetykseen talkshowhun Amsterdamiin! Ja jouduimpa istumaan vielä semmoiselle paikalle että varmasti suurimman osan lähetyksestä istuin kameran edessä.

Media puoli koulussani on se miksi tätä koko alaa opiskelen ja tiedän jo nyt että kun minun on aika valita erikoistumisalani koulussa, on se ehdottomasti media. Torstai aamuna koulussa kaverini Kai kuitenkin kysyi ketkä ovat illalla lähdössä tv-studiolle ja en tiedä yhtään miten kaikki mainostamiset tästä tapahtumasta mulla meni täysin ohi koska en ollut kuullukaan mistään tv-studio reissusta. Olen aina halunnut päästä kulissien taakse tv-studiolle ja en ollut aiemmin koskaan osallistunut yleisöksi talk showhunkaan niin päätimpä sitten pistää viikonloppusuunnitelmani uusiksi ja spontaanisti lähteä illalla Amsterdamiin. Ja huh varasin juuri viimeisen paikan tälle reissulle, koska ryhmään mahtui  ainoastaan n.15 henkilöä.

Kun kokoonnuimme Utrechtin juna-asemalle aloin jo hieman epäilemään tätä reissua, hyvällä tavalla tosin, sillä jouduimme heti ensimmäiseksi allekirjoittamaan sopimuksen jonka mukaan joudumme maksamaan 500e tuolle tv-studiolle jos pidämme minkäänlaista ääntä live-lähetyksen aikana ja tottakai minä olin matkalla lähetykseen kahden sellaisen ihmisen kanssa joiden kanssa hervoton nauraminen on se normaali kommunikointikeino. Onneksi junamatkan aikana kuitenkin käytimme naurunystyröitämme ihan viimeiseen asti, joten energiataso laski sopivasti studiolle saapuessamme.




Tämä kulissikierros oli erittäin nopea ja saimme sen aikana nähdä muutaman studion, jonkun näyttö/tuotantohuoneen ja sitten pukutilat ja VIP huoneet. Tämän jälkeen saimmekin sitten ilmaiset lasilliset viiniä ja valmistelimme itsemme livelähetystä varten. Emme olleet Kain ja Helenin kanssa varmoja pitäisikö meidän istua vierekkäin vai erikseen, ihan tämän 500e sakon vuoksi, mutta päätimme kuitenkin istua vierekkäin, sillä rakastamme riskejä. Kun sitten ilmoitimme eräälle työntekijälle että meitä on kolme, järjesti meille istumapaikat...Aivan lähetyksen hostin taakse.. Mikä tietenkin sitten tarkoitti sitä että seuraavat 15 minuuttia kyselimme toisiltamme että onko hiukset hyvin ja kiiltääkö naama liikaa.

No, show alkoi ja kaikki oli tietysti hollanniksi minkä takia suurimman osan ajasta koitin esittää olevani kiinnostunut. Mutta mikä oli aivan kamalaa oli se että juuri ennen shown alkua tässä talkshow huoneessa laitettiin tuulettimet todella kovalle jonka vuoksi silmäni kuivui niin pahasti että teki mieli repiä silmät pois päästä (tai ainakin piilarit!). Jopa ihmiset ilman piilareita valittivat jälkeenpäin kuivista silmistä, joten ihmiset piilareiden kanssa olivat niin onnellisia kun show päättyi. Ja koska tiesin olevani koko ajan tv-kuvassa koitin kaikkeni etten rämpläisi silmiäni, tai räpsyttäisi niitä jatkuvasti. Jossakin välissä tuli hieman sellainen olo että kohta pyörryn, mutta koitin sitten siirtää keskittymiseni itse showhun.  Huvittavinta tässä oli se että aina kun shown aikana he pistivät jonkin videoklipin rullaamaan kotikatsojille, alkoi tämän shown yleisö nopeasti rapsuttaa päätä, kainaloa, hieroa silmiä, kampaamaan hiuksia ja heti sillä sekunnilla kun klippi loppui, istuivat kaikki taas selkä suorassa aivan liikkumatta.





Shown aiheina oli jokin politiikkaan liittyvä mikä ei minua kiinnostanut mutta toinen aihe oli vanhemmista joiden 13-vuotias tytär teki neljä vuotta sitten itsemurhan jatkuvan kiusaamisen seurauksena. Tämä aihe hieman helpotti tätä kuivien silmien ongelmaa, sillä kyllähän siinä tuli tippa linssiin. En muistanutkaan kuinka kiusaaminen voi olla niin raskasta pienelle lapselle, ja tietenkin myös vanhemmillekin ihmisille. Minua itseä kiusattiin raskaasti ensimmäisellä luokalla koulussa, mutta siihen se onneksi sitten loppui, enkä kanna kaunaa siitä enää kenellekään. Mutta sitten on niitä joilla se kiusaaminen vain jatkuu ja on arkipäivää ja lopulta voi mennä sitten siihen tilanteeseen että elämän päättäminen tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. En osaa edes kuvailla kuinka kamalalta minusta tuntui tämän aiheen jälkeen ja kuinka pahalta minusta tuntui tämän lapsen vanhempien puolesta.

Shown loputtua oli puhelimeni sitten täynnä viestejä kavereiltani kuinka he näkivät minut televisiossa mikä huvitti minua kovasti ja kyllähän minulla piti kolmelta aamuyöllä vielä Helenin kanssa katsoa tämä tv-lähetys puolittain ja nauraa sille kuinka minä  hostin oikealla puolella räpytin silmiäni koko ajan ja kuinka Helen hostin vasemmalla puolelle koitti jatkuvasti pitää aivastuksia sisällään!


                                                                           

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti