Tällä hetkellä on taas sellainen fiilis että hieman jokainen palanen on irrallaan enkä yhtään tiedä miten päin lähteä niitä kutomaan takaisin yhteen. Jos joku tulisi nyt minulta kysymään, mitä aiot tehdä tai missä menet kuukauden päästä, en jälleen kerrankaan osaisi antaa mitään isompia yksityiskohtia, sillä en yksinkertaisesti tiedä. Nyt kesällä perheenjäseneni kyselivät minulta koulusta ja keskustelu yleensä aiheesta pysähtyi kysymykseen siitä mikä minusta oikein sitten tulee kun valmistut. No kun en tiedä. Ja ei muuten opiskelijakaverinikaan tiedä! Ehkä se ei ole oikein "juttu" täällä hollannissa että valmistutaan joksikin. Kai minä valmistun median ja kommunikoinnin ammattilaiseksi, mutta sitten taas en ole täysin varma. Sitten kaverini iski astetta pahemman kysymyksen nenäni eteen. "Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?".
Suunnitelmani Hollantiin lähtiessä oli jäädä tähän maahan vuodeksi ja nyt kolmen vuoden jälkeen täällä vielä ollaan. En olisi lukiossa ollessani koskaan osannut arvata että tänne minä jään ja että tästä maasta tulisi virallisesti toinen kotini. Vielä olisi vähintään kolme vuotta edessäpäin (jos vaihtoa ei lasketa) eli puolessa välissä mennään ja ken tietää, ehkä en ole valmis lähtemään kotiin vielä koulunkaan jälkeen.
Missä olen viiden vuoden kuluttua? Jos suunnitelmani/haaveeni menevät niin kuin pitäisi, olen viiden vuoden päästä ollut koulusta poissa jo hetken, mahdollisesti matkustamassa tai ehkä aloittamassa maisterin tutkintoani, ehkäpä Suomessa. Viiden vuoden kuluttua olen 27-vuotias, joten jos haluan maailmaa nähdä on valmistumiseni jälkeen se oikea hetki lähteä tai sitten en pian voikaan, kun perhe-elämä odottaa. Eli missä minä siis haluaisin olla viiden vuoden päästä? Haluaisin olla maailmalla, mutta matkusteluun tarvittaisiin taas rahaa ja rahaa saa ainoastaan työskentelemällä, eli Suomessa töissä? Mutta jos minä olen vain Suomessa töissä, miksen sitten aloittaisi sitä perhe-elämää? Tässä vaiheessa elämää tämä kysymys ei todellakaan ole ollenkaan yksinkertainen mutta ehkä hyvä näin. En ole koskaan tykännyt siitä että kaikki olisi viimeisen päälle suunniteltua, joten pidänkin elämäni ainakin toistaiseksi mysteerinä. Aika kuitenkin näyttää hujahtavan silmieni edessä niin lujaa, että kohta sitä varmaan ollaankin jo 27-vuotiaita ja sitten voin katsoa takaisin blogiani tähän päivään ja ehkäpä nauraa hieman itselleni, kun en osaa sanoa mistään juuta enkä jaata. Mutta kuten äitini aina minulle sanoi "kaikki tapahtuu syystä ja loppujen lopuksi kaikki järjestyy", ja näinhän asiat ovat tähän päivään asti ainakin kulkeneet ja uskon että tulevaisuudessa kulkevat myös.
Tähän "hui kun aika lentää"- filosofiaan liittyen haluan laittaa kuvia pikku vauvoistani joita hoidin Amsterdamissa. Kävin heitä eilen taas moikkaamassa ja en pystynyt uskomaan kuinka isoja he jo olivat! Kaksi vuotta sitten aloitin tässä perheessä, kun tämä pieni ryökäle oli vain kahden viikon ikäinen ja nyt osattiinkin jo tapella isosiskon kanssa kiitettävästi hah.
 |
| Tässä tämä pieni tyttö on vain 3kk ikäinen |
 |
| Aina yhtä hymyilevä |
 |
| Ja nyt tämä on jo näin iso tyttö!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti