Pikaisesti kotiin!

Viimeiset kaksi viikkoa ovat kyllä olleet aika hurjia hyvin monellakin tasolla. On ollut hyviä ja huonoja hetkiä mutta täytyy sanoa että aika meni ihan törkeän nopeasti. Kaikki alkoi perjantaina 6.2 siitä kun äiti soitti lääkäriin muutamasta oireesta joita mulla oli ollut ja sieltä sanottiin että välittömästi tarkastukseen. Siitähän äiti minulle paniikissa soittaa että heti kotiin lääkäriin ja varasinkin heti seuraavalle aamulle lennot minulle ja Nielsille! Ihanaa poikaystäväni skippaa koulua kun halusi olla tukenani :) Siitä alkoikin sitten lääkäriseikkailu kun meitä pompoteltiin ees taas neljässä eri sairaalassa ja terveysasemalla ja mistään ei oikein ottanut mitään selvää. Lopulta sitten sanottiin että soitetaan meille 2-3 viikon päästä?!?! Niin... Ei mulla ollutkaan kiire töihin ei...pff.. Ihan kauhea tää Suomen terveydenhuoltosysteemi!!!

 Lopulta sitten tiistaina otin isän mukaan matkaan koska minä olen liian softis enkä osaa sanoa ei. Me  päädyttiin Helsingin kirurgiseen sairaalaan jossa sitten lopulta meidät otettiin vastaan vaikka meillä ei ollutkaan varattua aikaa sinne. Sanoivat että voivat ottaa tähän väliin kun niin paljon meitä oltiin muutenkin pompoteltu :) Sain sitten tietää että minulla on kaikki hyvin, mutta haluavat silti poistattaa tällasen erään patin joka minulle oli ilmestynyt. Leikkaus aikakin saatiin seuraavalle maanantaille mikä oli tosi hyvää tuuria. Sitten sainkin koko viikon aikaa Suomessa tehdä ihan mitä haluan rakkaan poikaystäväni kanssa kun sekin päätti jäädä minun tuekseni seuraavaan viikkoon asti.

Viikon aikana kerettiin tehdä kaikennäköistä. Aloitettiin loma keilaamalla ja syötiin kun mitkäkin porsaat. Käytiin katsomassa siskoni penkkareita ja päädyttiin siskoni ja sen kavereiden kaa Helsingin yöhön joka oli ihan törkeän kivaa. Mikä ihaninta minulla oli viimeinkin kunnolla aikaa vain löhötä sohvalla ja katsoa Netflixiä.

Ystävänpäivä alkoi varhain aamulla kun herätys soi jo 6.30. Päätettiin lähteä isän, Nielsin ja pikkusiskoni kanssa Tallinnaan. Tallinna on kyllä jo nähty monen moneen kertaan, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa osasin katsoa tätä kaupunkia jotenkin taiteellisella silmällä ja tajusin että se paikkahan on ihan tajuttoman kaunis! Käytiin myös merimuseossa jossa saatiin käydä ihan oikean sukellusveneen sisällä ja testailla kaikenmaailman isoja aseita ja testata miltä tuntuu olla uppoavassa laivassa. En varmaan ole ikinä käynyt noin hienossa museossa aiemmin!

Iskä ja sisko

Sain kuvalle tallennettua sen syyn miksi pellet ovat mielestäni kammottavia

Mun kovikset!

Sukellusveneen sisältä. Mistä kukaan koskaan tiesi mistä vivusta vääntää?!?

Sukellusveneen ratissa

Iskä ja sisko pelaa jotai peliä

Varhain maanantai aamuna pieni jännitys velloi mahassa. Mietin kovasti teinkö virheen, kun nukutuksen sijasta päätin valita paikallispuudutuksen. Minut on kerran aiemmin nukutettu kun minulta poistettiin nielurisat ja muistan sen olleen ihan hauska kokemus, mutta Niels oli sitä mieltä että keholleni se puudutus olisi parempi ja lisäksi pääsisin nopeammin sairaalasta myös pois. No sain ainakin sitten todeta, että tää oli viimeinen kerta kun teen mitää leikkauksia puuduttamalla. Ensiksikin se puudutusaine vähenee aina ajanmyötä, eli kipua tuntuu siihen asti kunnes sitä saadaan taas lisättyä ja oi se hirveä tunne kun tuntui että lääkäri vetäisi ihan kunnolla sisältäni joitain suonia ulos. Pahinta oli kuitenkin kaikki äänet. Ajatus siitä että en tunne mitään mutta silti kuulen kuinka lääkäri napsii saksilla jotain minusta irti ja lopulta polttaa verisuonia umpeen ei ollut mitenkään lohduttava. Onneksi leikkaus kesti vajaa puoli tuntia että vaan kamppeet kasaan ja ulos.

Lensin sitten eilen illalla takaisin Amsterdamiin hieman haikein mielin siitä kuinka tämä yllätys spontaani reissu oli tullut niin nopeasti päätökseen. Toisaalta minusta tuntui että olin ollut Vantaalla jo ikuisuuden eli ehkä oli ihan hyvä aika palata takaisin töihin. Ensi kesää taas odotellessa (jollei tule taas uusia yllätyksiä tähän kevääseen).

Tämä hymy minua odotti taas Amsterdamissa :) Voi ku tuo kasvaa nii nopeaa!

Tällaista minulle on kuulunut näin viime viikkoina ja siksi onkin blogi ollut normaalia hiljaisempi. Tajusin nyt kuitenkin että pidän todella tällaisista spontaaneista reissuista, sillä ensimmäistä kertaa ei tarvinnut odottaa kuin yksi yö että pääsee reissuun. Oletko sinä koskaan ihan yks kaks vain lähtenyt jonnekin reissuun?