tiistai 19. huhtikuuta 2016

Blogin syntymäpäivä! - timeline

Hyvää syntymäpäivää blogilleni! Synttärit oli muutama päivä sitten mutta kun viikonloppu ei aina ole se kaikista aikarikkain aika niin pääsin julistamaan sen vasta tänään! Mutta kaksi vuotta!! Olen niin onnellinen että tässä ei käynyt samalla tavalla kuin miljoonien aloittamieni päiväkirjojeni kanssa (kirjoitan kuukauden ja unohdan/kyllästyn). Bloggaaminen ei ole koskaan tuntunut työltä, aina ihan mielelläni tulen näpyttämään tietokoneelle ja postaamaan kuvia. Tietty niinä aikoina kuin aikaa ei riitä yhtään mihinkään tulee pieni ahdistus etten ole kirjoittanut hetkeen, mutta se ahdistus johtuu ennemminkin siitä että minä haluan että minun ajatukset sun muut on täällä blogissa enkä skippaa mitään isoa ajanjaksoa.

Ajattelin nyt tehdä tällaisen blogi timelinen synttäreiden kunniaksi, jossa olisi tiivistettynä mitä minulle on kuulunut viimeisen kahden vuoden aikana ja miten minä olen kasvanut bloggaajana ja ihmiseni näiden parin vuoden aikana. Anteeksi, sillä tästä postauksesta tulee varmaan hieman pitkähkö, mutta kaivoin jopa vanhan kovalevyni esille, jotta voisin postailla uusia kuvia viimeisten vuosien varrelta.

Huhtikuu 2014

Kirjoitin ensimmäisen postaukseni sen jälkeen kun olin miettinyt blogin aloittamista muutaman kuukauden ajan. Olin tuossa vaiheessa asunut Hollannissa melkein vuoden au pairina ja kamppailin itseni kanssa sillä minun piti päättää haluanko jäädä tähän maahan vai palata takaisin Suomeen. Te lukijat tässä vaiheessa varmasti tiedätte mihin tulokseen tulin ja en oikeasti ole katunut tätä päätöstä koskaan. Hollannista on nyt tullut minulle koti. En enää ikävöi takaisin Suomeen samalla tavalla kun tein ensimmäisenä au pair vuotenani. Välillä harmittaa tulla takaisin Hollantiin esimerkiksi lyhyen joululoman jälkeen, sillä kyllä minä tykkään olla kotona. En vain halua asua siellä. Muutostani Hollantiin tulee pian 3 vuotta, mikä on niin outoa, sillä minusta tuntuu että olen ollut täällä ehkä maksimissaan kaksi vuotta.

Kun rakkaat suomi kaverit tuli kylään 





Kesä 2014

Löysin kodin kesäksi Hollannista, mutta ennen sitä piti käydä pari viikkoa mutkin Suomessa. Pitää varmaan myös mainita että toukokuussa 2014 tapasin Nielsin ensimmäistä kertaa ikinä Tinderin avulla ja kohtaamisemme oli mitä kauhein. Edelleen silloin tällöin mietin että miten me ikinä päädyttiin yhteen niin kuoppaisen alun jälkeen, mutta olen onnellinen että niin tehtiin. Kohta kaksi vuotta ja en vieläkään osaa löytää hänestä mitään vikoja.

Suomen reissun jälkeen palasin siis takaisin Utrechtiin pariksi kuukaudeksi vahtimaan erään perheen taloa, ja tämä olikin sitä aikaa kun tapailin Nielsiä ja muita kavereita. Tämä oli myös sitä aikaa kun oikeen mikään ei tuntunut hyvältä ja siksi myös lihoin aivan kamalasti ja tuolloin olinkin painavimmillani. Kauhistelen miten annoin itseni mennä siihen kuntoon, mutta onneksi näin kaksi vuotta jälkeenpäin olen tuosta ajasta saanut pudotettua 20 kiloa :)

Viimeisiä hetkiä Utrechtissä

Minut otettiin hyvin vastaan 

Elokuu 2014

Siskoni tuli kylään Hollantiin ja meillä oli todella hauska viikko yhdessä. Niels oli muutenkin lomalla Espanjassa, joten en pystynyt hänen kanssaan viettämään aikaa tai tappelemaan. Synttärinikin lähestyivät erittäin hyvää vauhtia ja pidin juhlat vanhojen au pair ystävieni kanssa. Tosin minun au pair bestis oli jo hyvän aikaa muuttanut takaisin Australiaan ja täytyy sanoa että näin kaksi vuotta myöhemminkin ikävöin tuota tyttöä. En tiedä ollenkaan minkälainen au pair vuoteni olisi ollut ilman häntä.

Elokuun kohokohta oli varmaan se hetki kun päädyimme Nielsin kanssa yhteen. Olimme jo parin viikon aikana tapellut siitä kun minä paljastin että olin vahingossa päästänyt tunteet valloilleen ja olin ihastunut häneen ja kuinka minun piti joko unohtaa tunteeni tai kaverisuhteemme, sillä pariahan meistä ei tule. Kaikki kuitenkin muuttui yhdessä yössä kun Niels yllätti minut täysin ja pyysi minua tyttöystäväkseen. Minusta tuo koko tilanne oli niin outo, sillä me ei puhuttu ollenkaan meidän yhdessäolosta seuraavana päivänä ja siksi en ollut varma oltiinko me oikeasti yhdessä vai ei. Parin päivän päästä se kuitenkin selkeni kun puhuttiin asiat selväksi. Tässä vaiheessa oltiinkin jo elokuun lopulla ja minun piti lähteä takaisin Suomeen pariksi viikoksi perheristeilylle. Tämä Suomen reissu oli ehkä parasta mitä parisuhteellemme pystyi käymään. Olimme viettäneet koko kesän aika tiiviisti yhdessä ja nyt yht äkkiä olin poissa. Viikon poissaolon jälkeen Nielsiltä tulee pitkät viestit kuinka hän tajusi kuinka tärkeä minä olen hänen elämässään ja kuinka viikko erossa oloa on liikaa. Ei hän koskaan ikävöi kenenkään perään, mutta nyt hän aidosti oikeasti ikävöi minua mikä oli minulle erittäin hyvä merkki siitä että ehkä tästä kehkeytyy vielä jotain hyvää :)

Hyvää synttäriä mulle

Sisko ja sen sisko

Pikkusisko täytti kolme

Ja toinen pikkusisko söpöilee

Risteilyllä

Mun jengi

Syksy 2014

Aloitin uudessa Au pair perheessä Amsterdamissa kahden pikkuisen tytön kanssa. Kaikki tässä vaiheessa oli aika hyvin. Kävin töissä ja näin Nielsiä. Viikot vieri tällä kaavalla. Tosin minun ja Nielsin suhde ei tässä vaiheessa ollut millään vakaalla pohjalla. Minulla oli ollut hieman villi au pair vuosi takana ja minä viisaana naisena, ennen kun yhteen päädyimme, päätin kertoa kaikki likaiset yksityiskohdat Nielsille, sillä mitä väliä jos me ei koskaan edes tulla olemaan yhdessä. Nielsillä oli tosi vaikea päästä tästä tosin yli. Ei siksi mitä minä tein, vaan siksi kun hänellä oli aika vakava luottamusongelma exänsä vuokasi. Aina kun menin ulos hän oli varma että tulen tekemään jotain toisen miehen kanssa tai vanhat miestuttavani ottaisivat minuun yhteyttä jne. En minä ole mitenkään tuollainen ihminen ja en koskaan pettäisi, mutta mikään muu ei asiaan auttanut kuin aika. Ei sitä muuten voi todistaa. Mutta tämä oli syy siihen että suhteemme välillä tuntui olevan vaakalaudalla. En vain jaksanut sitä jatkuvaa syyttelemistä asioista mitä ei koskaan edes tapahtunut tai tulisi tapahtumaan.

Takaisin Au paireilun pariin

Molemmat niin pikkuisia!



Joulu ja uusivuosi 2014

Joulu on yksi vuoden lemppariajastani, kuten varmaan monet lukijoista jo tietävätkin. Tämä joulu oli siitä erikoinen että Niels tuli ensimmäistä kertaa ikinä kanssani Suomeen. Ei hän ollut aiemmin ikinä oikein edes kuullut mitään Suomesta ja nyt hänellä on tyttöystävä sieltä, joten pitihän hänellä lähteä matkaan. Matka meni ihan täydellisesti. Kaikki perhettäni ja kavereitani myöten rakastuivat Nielsiin ja hänestä tuli heti osa perhettä. Tuli kyllä haikea fiilis kun lähdön hetki koitti. Takaisin arkeen. Seuraavasta talvesta tulisi sen verran erikoinen, kun minun piti tosissaan päättää mihin kouluun haen ja aloittaa se ärsyttävä hakuprosessi.

Hullunkurinen perheeni


Talvi 2015

Talvi 2015 meni todella nopeasti kouluhaun, töiden ja vapaa-ajan parissa. Tietty ei ihan haavereilta säästytty, vaan minä pikaisesti palasin koti Suomeen hieman leikeltäväksi rinnasta löytyneen patin vuoksi. Mistään vaarallisesta patistahan ei loppujen lopuksi ollut kyse, mutta koonsa takia oli hieman haitaksi ja päätettiin poistattaa se. Muuten talvi vierähti todella nopeaa. Päätös siitä mihin kouluun hakisin tuli nopeasti ja sitten pitikin alkaa käännättään omia päättötodistuksia englanniksi. Samoin kävin IELTS englanninkielen kokeessa, tosin aivan turhaan, sillä sitä ei enää vaadita korkeakouluissa jos olet kirjoittanut englannin yo-kokeissa. Kyllä ärsytti kun tajusin pistäneeni 200e ihan täysin hukkaan. Toinen ärsyttävä asia oli se fakta että olin joka ikinen viikko kipeänä. Yleensä vaivana oli jokin vatsatauti tai flunssa, mutta kyllä kaikenmaailman tulehduksetkin kävivät kylässä. Tietty tämä johtui siitä että kävin hoitamassa lapsia eri perheissä ja sitten heiltä toin kotiin nämä pöpöt, mutta olisihan se kiva tuntea olonsa terveeksi edes hetken.

Pikapikaa takaisin Suomeen


Työhaastatteluissa

Sisko Tallinnassa

Kevät 2015

Tässä vaiheessa elämääni ei mitään suurempia muutoksia tai asioita tapahtunut. Tietty odottelin koululta viestiä jokos olisin päässyt sisään kouluun. Vietin paljon aikaa rakkaitten uusien kavereideni kanssa ja kävimme joka sortin juhlissa. Lisäksi katsoimme paljon mm- jääkiekon pelejä yhdessä ja vietettiin pitkiä pyjamabileputkia. Tämä oli onnellisinta aikaa elämässäni sitten Amsterdamiin muuton jälkeen. Kaikki tuntui vain niin täydelliseltä. Kaiken kruunasi se, kun sain sähköpostia että minut oli hyväksytty Hogeschool Utrechtiin opiskelemaan International communication&mediaa. 

Siskoni pääsi ylioppilaaksi tänä keväänä, joten minähän buukkasin lennot ja yllätin lähes koko perheen (ainoastaan isäni ja isoäitini olivat tietoisia tästä). Oli kyllä yksi parhaimmista päätöksistä, sillä oli niin ihanaa olla taas perheen kanssa ja malttamattomana odotin jo tulevaa kesälomaa Suomessa. Nämä juhlat olivat siitä erikoiset että äitini ja muutamat muut sukulaiseni matkustivat Kuusamosta asti Vantaalle, joten oli kiva saada viimeinkin äiti ja isä saman katon alle, eikä tarvinnut valita jompaakumpaa juhlaa.

Kullannuppu kasvaa!

Team me







King's day!


Sisko sai lakin 
Kasa siskoksia 


Kesä 2015

Kesä oli ja kesä meni erittäin nopeasti. Olihan kyseessä nyt kylmin kesä sitten 60 vuoteen, mikä harmitti minua niiiiin kovasti. sillä tämä oli Nielsin ensimmäinen kesä Suomessa ja tottakai sen täytyi olla kylmä ja sateinen. Koitimme kuitenkin ottaa kaikki mahdollinen ilo irti ja käytiin lintsillä pari kertaa, serenassa, eläintarhassa, rannalla, metsissä poimimassa sieniä ja marjoja, kalastamassa, vaeltamassa, vietettiin aikaa mökille jne. Semoinen perus Suomen kesä. Kesän jälkeen minä matkasin sitten takaisin Hollantiin ja me muutimme minun kamat uuteen huoneeseeni ja pari päivää myöhemmin minäkin muutin sinne. Voi niitä aikoja, kun en vielä tuntenut kämppiksiäni ja olin niin tyytyväinen heihin. Kuitenkin, olin todella kouluvalmis ja odotin ensimmäistä päivää kuin kuuta nousevaa.

Oli hieman villinpuoleiset synttärit tänä vuonna

Syksy 2015

Takaisin koulunpenkillä! Kävin ennen ensimmäistä koulupäivää introleirillä, joka oli suoraan sanottuna täysin pepusta, mutta olen edelleen todella tyytyväinen että sinne lähdin, sillä muuten en olisi koskaan tutustunut parhaimpiin kavereihini, jotka minulla tällä hetkellä elämässäni täällä Utrechtissä on. Eli vaikka vietinkin kaksi päivää melkein hammasta purren, niin viimeinen ilta teki tehtävänsä ja vietin ihanan yön uusien ystävieni kanssa ja siksi olemme edelleenkin hyviä ystäviä. Koulu alkoi ja intoa riitti vaikka muille jakaa. Tosin tämä jakso oli hieman tylsähköstä päästä ja töitä riitti aivan liikaa. Väsymyshän siihen syntyi, sillä koulutöiden lisäksi sinun tuli olla todella aktiivinen haaliessa kavereita ja tutustuessa ihmisiin, sillä jos sitä ei tee nyt niin todennäköisesti jäät sitten loppu kouluajaksi yksin nurkkaan istumaan. Jossain vaiheessa minuun iskikin epätoivo, sillä niitä oikeita ystäviä ei oikein alkanut löytymään ja vietin aivan liikaa aikaa vain kotona yksin tai kämppisteni kanssa. Tämä onneksi muuttui sitten ensimmäisen jakson loputtua, sillä tutustuin Heleniin ja siitä lähtien minulla on ollut todella vakaa fiilis ystävien suhteen. Minulla on siitä lähin ollut kaksi kaveriporukkaa joita molempia rakastan yli kaiken. Tämä toinen on minun luokkalaisten Helenin, Sophian ja muiden tyttöjen porukka ja toinen on sitten D04 luokan porukka johon kuuluu Clara, Kai Deejay ja lisänä näihin meidän poikaystävät Callum ja Niels. Olen erittäin kiitollinen että olen saanut tutustua näihin ihmisiin!!

Kävin siinä syksy/talvella myös pyörähtämässä kavereideni kanssa Brysselissä ja muutama viikko myöhemmin tein uskomattoman reissun Saksaan kavereideni kanssa, jossa kävimme Saksan suurimmalla klubilla ja täytyy sanoa että tuo yö oli yksi parhaimmista biletysöistä ikinä! Plus se fakta että sain nämä molemmat reissut tehdä hyvien ystävieni kanssa teki kaikestä 10000 kertaa parempaa. Näiden reissunjen lisäksi äitinikin lähti reissuun ja tuli ensimmäistä kertaa ikinä Hollantiin ja meillä oli tosi kivaa yhdessä. Hän myös näki ensimmäistä kertaa Nielsin vanhemmat ja he tulivat kyllä todella hyvin juttuun keskenään. 

Koulussakin meni hyvin. Pääsin kaikista ensimmäisen jakson aineista läpi ja innolla menin kohti seuraavaa jaksoa, jossa olisi tiedossa nettisivujen- ja lehden tekemistä ja tämä oli aivan aivan aivan ihanaa!

Uusi huoneeni


Uudet ystävykset

Brysselissä


rairairai







Joulu ja uusivuosi 2015

Tästä ei tarvitse paljoa muuta sanoa kuin että oli niin rentouttavaa ja niin ihanaa. Ja olin niin tyytyväinen että kerrankin pystyin viettämään joulun kotona ilman poikaystävää. En nyt halua olla tyly, mutta kaipasin sitä omaa aikaa perheeni kanssa ilman sitä toista puolikasta siinä vierellä. Ensi jouluna voin hyvinkin taas tuon yhden ottaa mukaani, mutta tätä minä tarvitsin nyt juuri toden teolla.

Uusi vuosi oli yksi parhaimmista ikinä, sillä vietin sen Hollannissa Nielsin kavereiden seurassa. Onneksi otin mukaani kaverini Claran, jotta minullakin oli jotain seuraa. Ensin hieman jännitti olla hollantia huutavien miesten kanssa, mutta iltaa myöten siinä rentouduin ja pääsin kunnon biletunnelmaan. Mahtavat ilotulitukset ja mahtava seura. Otin uuden vuoden todella upeasti vastaan. 


Talvi 2016

Jotenkin tuntuu, että uuden vuoden jälkeen ei ole ollut aikaa oikein mihinkään. Olen ollut koulussa kiinni yötäpäivää ja kun viimeinkin pääsimme muutamille lomaviikoille, minä menin ja pistin nekin täyteen ohjelmaa. Ei ole ainakaan ollut aikaa tylsistyä. Olen viettänyt suurimman osan ajastani kavereideni kanssa joko kouluhommien parissa tai vapaa-ajalla ja ei minulla ole pahemmin muuhun riittänytkään aika. Tosin olen minä töissä sillointällöin käynyt ja Nielsin luona köllötellyt. Ja kävinhän minä parissa konertissakin, jotka mielestäni olivat aivan mahtavia. Mutta tämän lisäksi en ole oikein paljoa saanut aikaiseksi.

Mikä nyt talvella muuttui todella pahasti oli mielipiteeni kämppiksistäni ja he ovatkin se syy miksi nyt päädyin siihen tulokseen että muutan pois tuosta asunnosta ja muutan yhteen ystäväni Helenin kanssa. Minulla menee hermot joka ikiseen asiaan mitä kämppikseni tekevät ja he muutenkin ovat suurempia sottapyttyjä, joten ei sellaista vain jaksa.




Kevät 2016

Lempparivuodenaikani on taas täällä. Pari todella lämmintä päivää me ollaan saatu, mutta nyt on taas kylmyys iskenyt keskuuteemme ja siksi hieman ketuttaa. Ensi viikolla pitäisi jaksaa nauttia king's daystä ja festareista sun muista, mutta mitä hauskaa siinä on jos ulkona sataa ja on juuri ja juuri se kymmenen astetta. Helteet tulkaa takas!! Kuitenkin, viimeinen jakso koulussa alkoi tasan viikko sitten. En nyt ole mitenkään innoissani tästä, sillä luvassa on nyt matikkaa ja tutkielmien tekemistä, mutta kai sen kestää sillä koulua on jäljellä se 1,5 kuukautta. Tosin hieman ketuttaa että Suomessa ne lomat alkavat jo muutaman viikon päästä ja me odotetaan vielä kuukausi eteenpäin. Mieleni on vain niin kesälomalla jo. Seuraavien kolmen kuukauden aikana on luvassa niin paljon mukavia asioita, joten koulu ei jotenkin jaksa pysyä mielenpäälläni. Olen myös tähän mennessä läpäissyt kaikki kokeet ja projektit, joten jos oikein laiskottaa niin ei sekään haittaa. Onhan se kiva päästä kaikista aineista heti läpi, mutta on mukava tietää ettei kuitenkaan ole ihan pakko. Toivon vaan nyt sydämeni pohjalta että tämä kylmäaalto poistuu Hollannista ja saamme nauttia keväisistä säistä nyt seuraavat viikot. Kuitenkin, olen onnesta melkein soikeana, sillä niin paljon mukavia asioita tiedossa joka ikinen viikko sinne kesäloman alkamiseen saakka. Heippa yöunet, terve bileet ja festarit!




Vihreää jo puissa!

Uusi kesämekko


Nyt kun kävin läpi näitä vanhoja postauksiani ja kuviani olen huomannut kuinka olen kehittynyt bloggaajana ja jopa valokuvaajana. Tyylini on vaihtunut hieman erilaiseen ja kirjoittamisesta on tullut hitusen luontevampaa. Kuvista eritoten huomaan kuinka tässä ollaan menty eteenpäin. Nykyään keskityn kunnolla isoihin ja hyvälaatuisiin kuviin, kun aiemmin taas en oikein välittänyt asiasta. Toinen asia mihin oon kiinnittänyt huomiota on blogin ulkoasu. Olen monta iltaa ollut opiskelemassa koodaamisen saloja ja rakastan sitä tunnetta kun saain jonkin ärsyttävän elementin blogissani muutettua. Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen blogini ulkoasuun, mutta mielestäni on myös pian aika vaihtaa blogini banneria. En vain oikein tiedä vielä että minkälaiseen sen vaihtaisin. Innolla nyt odotan miltä blogini näyttää parin vuoden kuluttua.
                                   

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus, tykkäsin kun sai eräänlaisen "pikakelauksen" blogisi elämänkaareen! :) Pitkä postaus jonka jaksoi lukea mielenkiinnolla koska kirjoittamisesi on todellakin sujuvaa minusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla :) Mietin jo itse että tuli ehkä hieman liiankin pitkä postaus mutta hyvä jos jaksoi lukea!

      Poista