HELLO FARO!

Ilta-aurinko osuu junan ikkunasta silmääni. Ihastelen jättimäistä merta ja sitä ympäröiviä veneitä ja odotan että juna lähtisi liikkeelle. Päivä on ollut pitkä, mutta sen arvoinen. Matkamme lähti käyntiin puoliltapäivin, kun hyppäsimme Utrechtin junaan ja suuntasimme kohti Eindhovenia. Tietenkään juna ei koskaan mennyt Eindhoveniin saakka, koska eihän Hollannissa junat koskaan kulje. Hyppäsimme sitten puolessa välin matkaa NS bussiin, joka vei meidät sitten Eindhoveniin. Taivas alkoi paukuttaa vettä aika kovaa tahtia, ja olin vain tyytyväisempi, että kohta häivytään täältä. Kun sitten vielä yhden bussivaidoksen jälkeen pääsimme Eindhovenin lento-asemalle, oli kaikki hyvin. Kohta lähdetään!

Lentomatka Faroon oli todella pitkä ja ällöttävä. Ällöttävä ainoastaan sen takia että vieressäni istuva pariskunta koitti koko matkan imeä toisen kasvoja suuhunsa. Sitä muiskutuksen ja maiskutuksen määrää. Onni on kuitenkin kuulokkeet ja musiikki, vaikka sitten he keksivät hypytyttää minua koko ajan milloin mistäkin syystä, käytäväpaikalla kuin istuin.

Kun viimeinkin sitten koneen jalat koskivat maata Portugalissa, olin jossain oudossa onnenkuplassa, enkä vieläkään ole poissa sieltä. Jotenkin tuli mieleen lapsuuden kesälomat, kun lähdimme koko perheen voimin Espanjaan, ja olin intoa täynnä. Aurinko paistoi Portugalissa kirkkaalta taivaalta, ja lämpöä oli juuri sopivasti. Nenään tuli myös ihana meren haju, mitä olen ikävöinyt myös kovasti. Taas kerran hyppäys bussiin ja kohti juna-asemaa.

Yhden junan, bussin, toisen bussin, lentokoneen, ja kolmannen bussin jälkeen istun nyt siis tyytyväisenä junassa, matkalla Portimãoon. Junat täällä eivät ole ihan samaa luokkaa kuin Suomessa (matka on todella hyppyinen ja kuoppainen, ja tuntuu että koko sisimpäni tärisee junan tahdissa, mutta kokemus kai tämä on. Matkaa on vielä 1,5 tuntia jäljellä, ja pääni haluaisi niin kovasti maata jo tyynyn päällä. Eikä matka edes lopu junan jälkeen tähän, vaan sitten pitää vielä napata taksi, ja sitten huilitaan! Minulla on todella vahva tunne siitä, että tästä minilomasta on tulossa niin rentouttava, ja niin ihana, ja juuri sellainen jonka voimalla jaksan vielä seuraavat kuusi viikkoa ennen sitten hyvin ansaittua kesälomaa. Terveisiä Portugalista!

The evening sun hits the window of this train.  I am definitely in love with the scenery. A huge sea and all the boats around it. Not a bad way to wait for this train to leave. The day has been really long, but everything has been worth this. Our trip started around midday today when we catched a train from Utrecht and started to travel towards Eindhoven airport. Naturally, the train never went all the way to Eindhoven, because we are in the Netherlands and trains are just not supposed to move here, so we had to catch a NS bus from the middle of the way. After arriving to Eindhoven, the sky started to pour rain very hard, and I was just more happy that we were actually leaving this place. After one more bus ride we finalyl arrived to the airport and everything was perfect. Soon we leave!

The flight to Faro was very long and gross. Yes, gross, because of the couple sitting next to me tried the whole time suck each other’s face. Luckily I remembered to bring my headphones so I could cover the disgusting kissing sounds with music, although after that they made my stand up constantly because of no reason. The bad side of sitting at the aisle.

When the plane finally  hit the ground of Portugal, I was in some sort of a happiness bubble, and I am still not out of it. Somehow the whole situation reminded me of my childhood holidays, when my whole family went to Spain, and I was always beyond excited. The sun was shining from a clear sky here in Portugal, and it was just perfectly warm. I could also smell the sea, which I had missed so much. Once again we had to take a bus and this time it was time to go to find a train station.

After one train, bus, another bus, plane, and third bus, I am finally sitting happily in a train, on my way to Portimão. The trains here are not exactly the same as home in Finland because the ride is very jumpy and pumpy and I all the time feel like my core is just shaking while this train is moving. Still 1,5 hours ahead, and my head would want so much to just lay down on a pillow. And this won’t be even the last vehicle for today since after train we still need to take a taxi. However, I have a very very very strong feeling that this little holiday is going to be so relaxing, and so wonderful and is going to give me energy to work next six weeks before my official summer holiday begins. Greetings from Portugal!