Amsterdam, uusi kotini

Pitkään olen tämänkin viestin kirjoittamista suunnitellut, mutta isoksi ongelmaksi on koitunut erittäin huono netti (tälläkin kertaa tämän sivun avaaminen kesti puolisen minuuttia) ja yksinkertaisesti kiire. Olen taas toistaiseksi asettautunut aloilleni. Matkat on taas hetkeksi matkusteltu. Jes!

Tuntuu että on jäänyt niin paljon asioita kirjoittamatta. Nyt kun yritän päässäni tiivistää viimeiset kolme viikkoa kolmeen sanaan, tulee päällimmäisenä mieleen unohtaminen, rakkaus ja onni. Unohtaminen ei sanana kerro paljoa. Unohtelen kyllä paljon pieniä asioita, mutta nyt tajusin että olin täysin unohtanut kuinka onnellinen minä voin ollakaan kavereideni ja perheeni seurassa. On se vähän outoa että tällaiset asiat muistaa vasta, kun näkee näitä ihmisiä taas tai siinä vaiheessa kun tulisi taas sanoa hyvästit. Tämä teki lähdöstäni taas hieman vaikeamman. Se hauskanpito jotenkin menee aina niin nopeaa ohi ja sitten taas pitää odottaa seuraavaa kertaa hyvinkin pitkään. Toivon vain että saisin nopeasti Amsterdamista uusia ystäviä, etten olisi sitten niin yksinäinen. Mutta enää muutama kuukausi jouluun ja sitten näen taas kaikkia ja sitten saan myös näyttää poikaystäväni kaikille!

Rakkaat pikkusiskoni <3

Lina täytti 3v. Mitähän se miettii..

Ikävä jo teitä <3

Kyseessä on lempiharrastuksemme. Kuvionukkuminen!

Polaroid kameralla otettuja kuvia

Laivalle lähdössä ison suvun kanssa

Reissuni Suomeen oli täydellinen. Kahden viikon aikana kerkesin nähdä kaikkia ihmisiä sekä etelä-, että pohjois-suomesta. Päivät kulkivat todella nopeasti, sillä ohjelmaa riitti, vaikka lähinnä ohjelma olikin vain kavereiden tapaamista, autokoulua ja risteilyä. Onni kuvaisi hyvin näitä muutamaa viikkoa. Silti, minulla ei oikein ole enää sellaista kodin tuntua omassa kotonani. Huomasin jo lukio aikanani, että kotiin oli jotenkin aina ikävä mennä, ja sama tapahtui nytten. Ehkä olen jo henkisesti liian vanha asumaan saman katon alla vanhempieni kanssa. Mutta fakta kuitenkin on, että Hollanti tuntuu enemmän minun paikaltani kuin Suomi. Tällä kertaa myös ikävää Hollantia kohtaan lisäsi poikaystäväni. Raukka tajusi vasta minun poissaollessani kuinka paljon rakastaakaan minua ja sekosi sitten viimeisinä päivinä ihan täysin :D Sanoi että jos olisin ollut viikonkin pitempään poissa, niin hän olisi alkanut itkemään haha. Hupsu!

Maisemia laivalta

Meidän rikkoutumaton nelikko :)

Paras ostos ennen laivalle lähtöä! VALOTIKUT!

Vartija Tukholmassa

Tukholman rakennuksia

Risteilyltä

Leikittiin valotikuilla

Poikaystäväni pyysi että teen hänestä sims hahmon. Mielestäni osui aika nappiin :D

Nyt kaikki tuntuu olevan taas ihan hyvin. Suomessa isoksi stressin aiheeksi koitui raha, sillä sitä ei vain ollut. Myös oman tilan puute häiritsi kovasti. Nyt asun Amsterdamissa, minulla on ihana oma huone, paljon tilaa ja palkkaakin tulee. Kävin eilen poikaystäväni kanssa hoitamassa kaikki loput asiani kuntoon eli käytiin avaaamassa minulle pankkitili ja hankittiin hollantilainen puhelinliittymä (VIIMEINKIN NETTI PUHELIMEEN <3). Tämän jälkeen piti itsellä ihan pysähtyä miettimään. Minusta todella tuntui siltä että olen jo puoleksi hollantilainen. Olen asunut tässä maassa nyt yli 15 kuukautta, ymmärrän tätä kieltä ja elän kuin hollantilainen. Poikaystäväni myös sanoi että hänen tutttunsa arvostavat paljon sitä, että minä haluan olla niin hollantilainen kuin vain voin olla. Olen myös huomannut, että hänen perheensä on todella kiinnostuneita minusta ja luojan kiitos kielimuuri ei ole niin paha tällä kertaa. Mutta paljon ollaan jo vitsejä heitetty Suomesta ja sen karhuista ja kylmyydestä. Ja kuulemma kaikki poikaystäväni kaverit kiinnostuvat minusta heti kun saavat tietää, että olen Suomesta haha. Eli jotain plussaa suomalaisena olosta! :D

Työskentelen tällä hetkellä ainoastaan kolme päivää viikossa, eli minulla on hieman liiankin paljon vapaa-aikaa. Viime vuonna kulutin kaiken palkkani matkusteluun. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin panostaa johonkin muuhun, kuten konsertteihin ja harrastuksiin. Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa harrastaa mitään viime vuonna, sillä koskaan en tiennyt milloin työskentelen. Nyt voisin ehkä ottaa jonkin tanssi- tai valokuvaustunnin tai sitten vain koitan tavata uusia ihmisiä ja käydä kahvilla viikottain. Haluaisin myös alkaa nyt panostamaan enemmän omaan hyvinvointiini. Olen huomannut että näin yleisesti itsearvostukseni on paljon alhaisempi kuin vuosi sitten. Itsearvostuksen puute on ollut pienoinen ongelma myös viime viikkoina ja saanut itsessäni paljon pahaa mieltä aikaan. Vuosi sitten tätä oloa kohotti paras ystäväni Meg, mutta hän on jo takaisin Australiassa. Mutta mielestäni tähän ongelmaan varmaan vain auttaa se, että teen paljon asioita joista pidän ja koitan elää hieman terveellisemmin ja nukkua hyvin.

Ihana ihana ihana vauva <3

Joutsenia kotipihassa

Itseänikin on väsyttänyt viime aikoina niin etten ihmettelisi jos tähän asentoon nukahtaisin

Minä olen aina ollut erittäin ajattelevaa tyyppiä. Vien asiat joskus mielessäni liiankin pitkälle ja saatan tehdä vääriä johtopäätöksiä. Mielestäni kyllä osaan kuitenkin lukea toisten ihmisten ajatuksia erittäin hyvin. Tätä ovat kaverinikin kertoneet minulle muutamaan otteeseen. Tässä yksi iso syy huonoon itsetuntoon. Pienikin kommentti minusta saattaa laukaista kamalan ajatusvyöryn joka päätyy aina negatiivisiin aiheisiin. Tiedostin tämän itse jokin aika sitten ja siksi käskin mieltäni olemaan positiivisemmin. No, helpommin ajateltu kuin tehty. Jotenkin osaan nähdä asioiden huonot puolet liiankin nopeasti. Huonon itsetuntoni takia ollaan saatu myös muutama sanaharkka uudessa parisuhteessanikin aikaiseksi. Nyt todellakin huomaan että sanonta "miten toinen ihminen voi rakastaa sinua jos et osaa edes itse rakastaa itseäsi" on aika totta. En oikein osaa ymmärtää että tämä ihminen todellakin rakastaa minua. En sano että olisin mitenkään masentunut. Olen mielestäni itseasiassa erittäin iloinen näin yleisesti. Mutta minä olen ajattelija, ja siksi käyn läpi myös paljon negatiivia asioita ja niiden syitä ja seurauksia.

Pelkään tällä hetkellä kovasti että vauvakuume iskee :D Olen hoitanut nyt niin paljon kaksi viikkoista vauvaa ja voiko suloisempaa näkyä olla! Ja niin helppo hoitaa että ihan tarjoudun hoitamaan häntä vapaa-aikanani. Tämä vauva kirjaimellisesti vain syö, tuijottaa maailmaa muutaman minuutin ja nukahtaa. Vauvaa en kyllä todellakaan halua vielä tässä iässä, mutta epäilen että aika moni ystävistäni ajattelee että pian sieltä sellainen pamahtaa. Mutta ei rakkaat ystäväni, ei vielä :D

Seikkailemassa uuden host tyttöni kanssa