maanantai 15. helmikuuta 2016

Paha kämppis

Viikonloppu oli hieman turhan nopea. Viime viikko oli niin täynnä surua hieman kaikkien osalta että tarvitsin pitkää viikonloppua jonka aikana voisin todella ladata patterini. Viime viikolla ystäväpiiristäni kaksi kaveria menettivät lähimmäisensä ja meidän koko koulu menetti oppilaan joten miettimistä ja pohtimista koko viime viikko oli täynnä. Sitä haluaisi vaan lentää Suomeen ja halata kaikkia lähimmäisiäni ennen kuin on liian myöhäistä. Perjantaina tuntui jo niin pahalta että pystyin melkein tuntemaan kivun sydämessäni. Minusta vaan tuntui niin pahalta kaikkien puolesta.

Minua hemmoteltiin

Ehkä tässä yksi syy siihen miksi viikonloppuni oli niin täydellinen ja niin täynnä rakkautta. Totta tietty että eilen oli ystävänpäivä joka ehkä lisäsi tätä romanttista efektiä mutta nyt voin sanoa että on hyvä olla. Kotiin saavuin tänään hyvillä mielin ja minkä järkytyksen koinkaan kun sisälle taloomme pääsin. Se lian ja tiskien ja tahman määrä mikä keittiössä ja olohuoneessa vallitsi. Siitäpä sitten inspiroituneena siivosin ja jynssäsin oman huoneeni parissa tunnissa sellaiseen kuntoon että en halua edes enää poistua huoneestani tuohon kakkakasaan mikä oveni ulkopuolella vallitsee. Parastahan tässä on se että kaikki kämppikseni sanovat vaan että "en se minä ollut". Joo ei tietenkään naapurithan ne varmasti kävi vähän hämmentämässä. Nyt minulla on kupponen glögiä kourassa rauhoittamassa minua ja lähden kirjoittamaan aiheesta joka saa minut viikottain raivon partaalle; asuminen kämppiksieni kanssa.

Jotkut teistä ehkä muistaakin kuinka onnessani olinkaan kämppiksistäni. Tätä onnea kesti noin sinne joulukuuhun asti jolloin kaikkien esirippu laskeutui alas ja ihmisistä alkoi paljastumaan heidän oikeita piirteitään. Aion nyt ihan ensin sanoa etten varmasti itsekään ole mikään täydellinen kämppis, mutta minä osaan silti käyttää maalaisjärkeä. Tässä lista ihan itsellenikin asioista mitä haluan että tässä ja tulevissani asunnoissa mietitään.

1. Tiskit

Kaikki lähti käyntiin ihan pienistä asioista kuten tiskit (jotka by the way ei ole enää pieni ongelma talossamme). Haamutiskejä alkoi ilmestymään ympäri keittiötä ja kaikki väittävät etteivät ole heidän. Ärsytti kovasti sillä minulla on omat astiat huoneessani ja jos en niitä heti ruokailun jälkeen pese niin tuon ne huoneeseeni, jotta tiskisotaa ei syttyisi. Silti minä aina päädyn jynssäämään niitä kymmentä kuppia joita kukaan muu ei ala pesemään

2. Pyykkiteline

Joo uskokaa tai älkää, mutta on tullut pientä kinaa tästäkin. Tätä pyykkitelinettä käyttää vain minä ja yksi kämppiksistäni, mutta tämä kämppis on niin taitava pyykkitelineen käyttäjä että pitää helposti sen huoneessaan sellaiset 5-6 päivää viikossa vaikka pyykit olisivatkin olleet kuivana jo pidemmän aikaa. Koitappa siinä sitten pestä omat vaatteesi.

3. Siivousvuorot

Tämä ongelma alkoi heti syyskuusta asti. Meillä on lista neljälle eri viikolle joka meinaa sitä että kaikilla on viikottain yhden alueen siivousvuoro. Mutta joka viikko kun siivosin omaa aluettani aloin ihmettelemään kuinka muka viikon aikana on voinut noin paljon likaa ja pölyä kertyä. Marraskuussa kun pyysin kämppistäni moppaamaan erään kohdan lattiasta hän vain sanoo "en minä ole koskaan tohon moppiin koskenutkaan, en mä osaa". Tässä kohtaa meinasi loppua usko. No nyt selvisi miksi minusta tuntuikin siltä että minä lähinnä vain siivoan talossa.

4. Roskis

Sitä vaan ei osata tyhjentää vaikka kuinka on täynnä tai haisee.

Tästä kuvasta ei see muokkaamallakaan siistiä


Nämä ongelmat on varmasti ihan melkein jokaisen opiskelijan riesana. Tämä onkin vain pieni osa siitä miksi haluan lähteä pois tästä asunnosta. Ehkä se suurin syy on se että tunnen itseni todella ulkopuoliseksi. Vaikka kaikki osaavat puhua täydellistä englantia, niin silti ei jakseta edes yrittää. Tai kaksi kämppistäni yrittää, yksi haistattaa vain pitkät. Tämä samainen yksi on myös itsekkäin ihminen jonka olen ikinä tavannut. Kerran hän meni ja tukki pöntön ja sanoi vaan hasta la vistat ja lähti kotikaupunkiinsa viettämään viikkoa. Sieltä tulee sitten viestiä että joko me fiksattiin pönttö ja kun sitä ei voinut noin vain yksinkertaisesti korjata kun se oli ääriään myöten tukossa. Minähän jouduin sitten aina kirjastoon menemään jos pissahätä iski. Naurettavin osa oli ehkä se kun tämä pöntön tukkija laittaa viestiä että meidän pitää korjata vessa koska hän ei muuten voi tulla takaisin kotiin. Näitä itsekkäitä tekoja tapahtuu ihan viikottain ja hän ei vaan välitä muista, tärkeintä vain että kaikki on hänellä okei.

Nyt uusin villitys on nimeltään "huudetaan öisin". Minusta tuntuu että pari kämppistäni ovat aloittaneet aikamoisen bile/huume/alkoholi villityksen sillä heidän kavereitansa vaan ramppaa täällä koko ajan ja jos ei sitä niin sitten kotiin tullaan 2-6 aikaan yöstä huutaen ja huonekaluja paiskoen. Ei mitenkään vihaisesti mutta kun niin äänekkäitä ovat humalassa. Ja tätä ei koskaan tapahdu viikonloppuisin vaan aina viikolla. En tiedä miten aikoivat suoriutua koulustaan.

Hengataan sitten omassa huoneessa kun ei muualla pysty olemaan


Nämä kaikki syyt (ja monet muutkin hieman pienemmät syyt) ovat ajaneet minut siihen tilanteeseen että minua ahdistaa tulla kotiin. Joka kerta kun tulen kotiin toivon ettei siellä olisi ketään muuta. Jos on, niin painun huoneeseeni niin nopeasti kuin pystyn. Sama toisin päin. Jos olen kotona yksin, vavahdun jokaiseen ääneen ja sydämeni alkaa paukuttamaan koska pelkään että joku tulee kohta kotiin ja oma rauha olisi poissa. Minulla ei ole ollenkaan kotoisa fiilis ja siksi haluan täältä pois niin pian kuin mahdollista. Sopimukseni loppuu 12.6 ja sitten se on menoa se.

Nyt aiheesta ihan kukkaruukkuun. Kävin tänään sellaisessa yliopiston kokeessa jossa ne vissiin tutki käyttäytymistä ja me siis tietokoneilla pelattiin rahasta. Jokainen sai aluksi tietynmäärän rahaa ja sitä pystyi sitten lahjoittamaan ja vastaanottamaan ja jos osasi pelata hyvin niin pystyi voittamaan vissiin jopa 20e. Minä itse pääsin 16e voitolle, jee en oo koskaan ikinä voittanut ennen rahaa! Ainiin ja Johanna muuttaa kuun lopussa Utrechtiin!!!!! Ehkä elämä alkaa näistä kämppiksistä huolimatta loistamaan pian erittäin kirkkaasti.

Kuulostaako nämä kämppisongelmat tutuilta? Onko muiden taloudessa näitä ongelmia?

                           

3 kommenttia:

  1. Voin vaan kuvitella, millast asuu tollasten kämppisten kaa. Oon nyt vuoden asunu yksin ja mietin, oisko kivempi asuu kämppisten kaa. No ainaka viel ei oo kukaan muu sotkemas :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on kivaa jos menee yks yhteen kämppisten kaa, mutta tällaisessa jatkuvassa sodassa on kyllä tosi kurja asua :D

      Poista
  2. ugh bugha -_- mul o tomone samammoine tilanne. kämppä o koko aja sekasi kahre kämppikse takii. meil o siivousvuorot mut ei se oo koskaa mihinkää imurii tarttunu @.@ sen lisäks se käyttelee mun astioi ilma lupaa ja aika usei ne o tiskialtaas paskasena :> syä mu ruuatki kaapista :>

    VastaaPoista