keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

MITÄ MINÄ IKÄVÖIN






Ulkomailla olo on jotain mitä minä rakastan syvästi, mutta aina olin minä missä vain, minä ikävöin joitain pieniä tai suuria asioita kotoa. Ensiksi haluan sanoa että olen aivan ymmälläni siitä kuinka minä en ole kertaakaan potenut minkäänlaista koti-ikävää täällä Jenkeissä ollessani. Ennen reissuun lähtöä minua pelotti aivan kamalasti että minulla tulisi yhtä suuri koti-ikävä kuin mitä minä koin ensimmäisenä vuotenani Alankomaissa. Tuolloin minä heräsin itkien, menin nukkumaan itkien, ja pystyin ainoastaan puhumaan siitä kuinka kovasti minä halusin kotiin. Ehkä sitten kun lopulta jäin ulkomaille aloin tottumaan uusiin tilanteisiin paremmin, ja ehkä siksi nyt tämä reissaaminen on tuntunut ainoastaan hyvältä. Tai ehkä minulla on täällä vain niin paljon menoa ja niin ihania ystäviä ettei minun tarvitse turhaa ikävöidä mitään.

Eli varsinaista koti-ikävää täällä ei ole podettu, mutta tottakai on asioita niin Alankomaissa kuin Suomessakin joita minä tavallaan kaipaan ja innolla odotan. Ensimmäinen ja ehkä tämä suurin asia on luonto ja rauha. Minua ei missään vaiheessa millään tavalla ole tämä melu ja kiire täällä New Yorkissa haitannut, mutta kuitenkin aina kun olen päässyt tämän New Yorkin hälinän ulkopuolelle, olen ymmärtänyt kuinka ihanaa se kuitenkin on. Viimeinkin pystyy kuulemaan omat ajatukset selkeästi, ja viimeinkin pystyy kuulemaan muitakin ääniä kuin niitä auton tööttäilyjä tai katutöitä. Kävimme nyt viime viikonloppuna patikoimassa Bear Mountain State Parkissa, ja oli vain niin ihanaa että pystyi kuulemaan puron solinaa, lintujen laulua ja että pystyi vaan makaamaan kalliolla auringon alla ilman että joku tulisi häiritsemään. Nyt en millään malta odottaa että pääsen itse taas Oulangalle patikoimaan.

Toinen aika suuri asia mitä minä kaipaan on katujen siisteys. Jotenkin ennen tänne tulemista minulla oli sellainen mielikuva että New York on valtava ja ehdottomasti siisti, sillä miksi he pitäisivät näin upeaa kaupunkia huonossa kunnossa. Tämä tulikin ehkä pienenä shokkina kuinka likaisia kadut täällä oikeasti ovat. Ja ei ainoastaan kadut! Minusta metrot ovat niin ällöttäviä, ja kaipaan niin kovasti sekä Suomen että Hollannin julkistaliikennettä, sillä niin usein saan istua (tai lähinnä seistä tilan puutteen vuoksi) täällä metrossa yökkäillen. Täällä saa koko ajan katsoa mihin istuu ja kenen viereen istuu. Metroasemat ovat vielä karumpia sillä ne ovat kirjaimellisesti täynnä rottia ja kodittomia jotka siinä muiden edessä pistelevät huumeneuloille itseään. Niin usein sain juosta metrosta pois kun joku päätti laatata tai virtsata lattialle, tai tehdä jotain muuta ällöttävää. Tämän lisäksi näitä metroja käyttää miljoonat ihmiset, jonka vuoksi kaikki kahvat ovat niin täynnä bakteereja, että kun kotiin pääsee, sitä ihan tuntee sen bakteerien määrän käsissä.






Kolmas asia mitä minä kaipaan on hyvä ja monipuolinen ruoka. Ensimmäiset kuukaudet minä elin täällä lähinnä pastan voimalla, koska vihannekset ovat vain niin kalliita. Tämän jälkeen minun kehoni alkoi reagoimaan tähän, jonka vuoksi aloin sitten käyttämään paljon enemmän rahaa ruokaan ja syömään monipuolisemmin. Silti, minusta tuntuu etten edelleenkään syö silleen miten minä olen tottunut. En tiedä johtuuko se siitä kuinka eri raaka-aineet täällä on valmistettu vai miksi minusta tuntuu näin oudolta. Olen mielessäni vain haaveillut tulevaa Suomen grillikautta.

Viimeisin asia mitä minä kaipaan on Alankomaiden kevät. Minusta tuntuu että minulla kävi jälleen kerran huono tuuri sään kanssa, sillä kaikki New Yorkissa sanovat että tämä kevät on ollut kurja ja normaalisti olisi aurinkoisempaa ja lämpimämpää. Tottakai nyt myös ensimmäistä kertaa sitten vuosiin sää on suosinut hollantilaisia paremmin kuin hyvin. Minulla on jotenkin ikävä sitä että mennään pyörillä edes takas myöhään saakka, istutaan puistoissa kavereiden kanssa ja vain hölmöillään. Pitää kuitenkin oppia miten tällaisesta "huonommasta" kevätsäästä saisi kaiken sitten irti, sillä luulen että Suomessa sitten tulevaisuudessa nämä säät voivat olla vielä tätäkin kurjemmat.

Kaikinpuolin kuitenkin kaikki täällä hyvin ♥︎. Vielä muutama viikko pientä rutistamista, mutta tätä onneksi helpottaa viikonloppuna siskoni ja hänen poikaystävänsä tulo. Minulla on myös uusia tuulia luvassa ensi syksylle, josta enemmän sitten toisessa postauksessa. Hyvää kevättä teille rakkaat lukijat! ♥︎

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti