Istuin eilen ystäväni ja poikaystäväni kanssa olohuoneessa jutellen ja iltaa nauttien kunnes ystäväni sai puhelimeen todella ikävän ilmoituksen "Pariisissa ammutaan ihmisiä". Mukava illanvietto sai välittömästi ikävän tunnelman ja vietin sitten koko loppuillan puhelimessani kiinni toivoen että nämä kauhunhetket olisivat mahdollisimman pian ohi. Viime yö oli todella surullinen koko maailmalle ja itse en osaa kuvitellakaan sitä tuskaa joka pariisilaisten sisässä nyt asuu. Tuntuu vain niin epäreilulta että minä sain istua turvassa sisällä, kun jotkin ihmiset joutuvat päivittäin taistelemaan elämästään. Tämä ikävä tapahtuma herätti ajatuksia, kuinka elämä voi noin vain muuttaa kurssiansa. Sitä ei aina muista kertoa rakkaimmilleen kuinka tärkeitä he ovat ja elää elämäänsä kuin joka päivä olisi se viimeinen. Ihmiset muistuttavat tätä toisilleen, mutta silti se unohtuu ja muistuu vasta kun on liian myöhäistä. Sitä pitäisi muistaa laittaa pienet huolet selän taakse ja valittaa sittten kun on oikeasti jotain valittamisen arvoista.
Kävimme juuri koulussa läpi kuinka uutinen normaalisti koskettaa enemmän oman maansa kansalaisia, mutta täytyy sanoa että oma olotilani on aika samalla tasolla kuin silloin aikoinaan kun Suomessa oli ampumavälikohtaus koulussa. Ehkä olen nykyään enemmän eurooppalainen kun tuntuu että tämä kaikki tapahtui minun maassani. Jokatapauksessa, tämä uutinen pysäytti minut täysin. Kaikki ajatukseni ja tukeni menevät nyt Ranskaan.
Suoraan sanottuna pelottaa jo asua Suomessakin, sillä terrorismi ja sodat koko ajan vain hivuttautuvat lähemmäs ja lähemmäs Suomea.. Ihan kauhea oli tuo Ranskan tapaus :/
VastaaPoistaJoo itelläki kävi mielessä että jos useamminkin tämmöstä sattuu ni kamat kasaan ja jonneki pohjoiseen asumaan keskelle ei mitään.
Poista