Sotarintamalla

Maanantai on taas täällä! Normaalisti Jessica paiskisi töitä tähän aikaan maanantaista mutta tällä kertaa perheen lapset makaa vuoteessa vatsataudin kituuttamana, joten minä sain kaksi ylimääräistä vapaapäivää. I H A N A A! Sattui juuri oikeaan rakoon. Olin niin väsynyt jo muutenkin ja tällä viikolla oli vähän hankala saada aikatauluja yksiin ja nyt yllättäen minulla onkin aikaa jopa ottaa päiväunet. Huomenna sitten vähän shoppailemaan ja ehkä teen vuoden ensimmäiset jouluostoksetkin :D

Tämän aamun ankat :)

Viikonloppu oli kirjaimellisesti räiskyvä. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Paintballissa vai mitenhän se näin suomen kielellä ilmaistaan. Meitä oli yhdenksän hengen au pair porukka ja kaikki naamat olivat minulle täysin uusia, mutta joka ikinen vaikutti myös super mahtavalta persoonalta. Saavuimme paintball paikalle hieman myöhässä (paikan nimi oli muuten Gladiator Sports, hieman huoletti oltiinko tässä sittenkään menossa ampumaan värikuulia :D). Ensimmäinen näky paikalla on ihmiset. Paikka oli aivan täynnä ja suurin osa näistä ihmisistä oli tottakai miehiä. Verenhimoisia miehiä. Kyllä meidän tyttöjen hymyt hyyty hetkeksi haha.

Tunnelma oli kuin oltaisiin sotaan mennyt. Jokainen kävi allekirjoittamassa ensin jonkin paperin ja sitten mentiin noutamaan vaatteita. Puimme päällemme maastohaalarit ja menimme sitten kuuntelemaan miten asetta käytetään ja että pelikentällä on maskinkäyttö pakko. Tämän jälkeen kävelimme pisteelle josta saimme pyytää nämä maskit ja aseet itsellemme. Tyttöjä ei naurattanut.

Aloimme kuulla jo kovaa pauketta metsästä. Pian olisi meidän vuoro painua peliareenalle. Tämä paikka oli ulkona ja onneksemme saimme ihanan auringonpaisteen ja lämpöäkin oli lähemmäs kaksikymmentä astetta! Hui hellettä! Siinä puvussa ja maskit päässä pääsikin sitten kaikilla aikamoinen hiki pelkästään seistessä. Kivasti se suojamaski myös huurtui ja peitti kaiken näkyvyyden. Tämänhän takia sitten ihmiset tulikin "ammutuksi". Pelaaminen oli super kivaa! Aluksi tietenkin pelotti se että sattuuko nämä värikuulat ja vastaushan on että sattuu. Joskus sattuu ihan pirusti. Edelleenkin näin parin päivän jälkeen minulla on kolme isoa mustelmaa kehossani. Mutta ei se kipu haittaa. Jotenkin se tunnelma sielä pelikentällä on sen arvoista. Mutta tajusin kyllä että hyvä etten koskaan lähtenyt inttiin. Ei ehkä sittenkään ois ollu mun juttu.

Meidän sotajengi!

Lähdimme sitten kotiin päin likaisina mutta hyvin tyytyväisinä. Tai no minähän menin ja painuin poikaystäväni kainaloon ja vietin siellä sitten aikaa tähän aamuun asti. Voi kuinka minä taas rakastankaan sitä poikaa <3

Tänään taas meni taivas harmaaksi ja mittari tipahti noin 13 asteen tienoille. Kävin sitten napsasemassa tämän syksyn ensimmäiset kunnon syksy kuvat. En tajunnutkaan kuinka pelkkien lehtien kuvaaminen voikin olla niin kivaa!!!

Hyvää marraskuun alkua kaikille!