Yksi kesäpäivä

Prinssi rohkeani!

Tänään on sitten kolme viikkoa sitten kun saavuin Suomeen. Kumma kyllä tällä kertaa voin sanoa että tänä vuonna oli paljon enemmän aurinkoisia päiviä kuin sateisia eli onnekkaita oltiin. Tänään matkustimme isolla porukalla Porvoon kaupunkiin. Onneksemme säämiehet olivat väärässä ja sateen sijaan aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta. Täytyy sanoa että kaikki ne säätyypit ansaitsis potkut sillä tänä kesänä he ovat menneet metsään niin pahasti monta kertaa että en enää luota säätiedotukseen ollenkaan. Kuitenkin, viikko tätä lomaa jäljellä ja paljon pitäisi vielä tänä kesänä saada aikaiseksi. Onneksi vielä pari kuukautta ennen kun joutuu takaisin koulunpenkille. En nyt olisi yhtään valmis palaamaan Utrechtiin.

Suomessa olo ei aina ole täysin vaivatonta sillä tilanpuute on suuri, varsinkin jos kumppani saapuu kylään. Huomasimme edellisillä visiiteillä että talon ilmapiiri oli silloin tällöin hieman kireä johtuen myös siitä että talo on yksinkertaisesti vain niin täynnä. Siksi tällä kertaa minä ja Niels päätimme asua isovanhempieni kämpällä, koska he itse asuvat keväät, kesät ja syksyt lähinnä mökillä. Tämä järjestely sopi kuin nappi nenään, koska me saimme oman rauhamme ja saatiin suunnitella omat kuviot ja kaikki mahtuivat paremmin olemaan. Niels lähtee nyt muutaman päivän päästä takaisin Hollantiin ja me vietämmekin nyt viimeiset päivät ihan vain kotosalla isäni talossa. Tänään pitäisi vielä painua jonnekin ulos katsomaan futista ja huomenna on sitten varmaan hieman pakkausta ja ehkä shoppailua tiedossa, mutta siinä taisi sitten minun ja Nielsin yhteinen Suomenkesä olla. Varasimme juuri junaliput Saksaan jonne suuntaammekin jo ensi viikolla ja en malta odottaa näitä tulevia reissuja ollenkaan. Yleensä lähden Suomesta vasta aivan kesän lopussa miksi minulla onkin aina vähän väliä sellainen fiilis että eiii, kesä loppuu jo, mutta sitten tajuankin aina että eihän tämä ole ollenkaan totta. Vielä saa hetken nauttia lämpimistä säistä ja paistaa itsensä ruskeaksi.