TAVALLINEN LOMAPÄIVÄNI

Huomasin juuri että viimeisin my day- postaus tapahtui vuosi sitten joulukuussa, joten haluan nyt esitellä minun tyypillisen syyslomapäiväni. Minun lomani kulki todella paljon sellaista samanlaista "herää, mene töihin, löhöile"- rataa, mutta onnistuin myös aika paljon hoitamaan asioita minun bucket listaltani, jonka löydät täältä. Nyt kuitenkin esittelen teille eilisen lomapäiväni.

KELLO 10.50

Minähän menin ja sairastuin muutama päivä sitten, jonka vuoksi piti juosta aamuvarhain lääkärissä ja viimeinkin hommata itselleni oma henkilökohtainen lääkäri ja käydä sitten hänen vastaanotollaan. Sain tottakai myös ihan antibiootti kuurin eli hei hei ihana biletysviikonloppu. Tämän takia nukkumisesta ei oikein tullut mitään ja aikaiset herätykset eivät myöskään auttaneet asiaa, jonka vuoksi sitten viimeinkin nukuin onnellisesti lähes yhteentoista saakka. Tämän jälkeen vain loikoilin sängyn pohjalla, sillä työt alkoivat vasta myöhemmin iltapäivällä.

KELLO 11.10

Halusin aloittaa päiväni katsomalla ensin lempparivlogini youtubesta, ja onnekseni sinne oli ilmestynyt kaksi uutta videota! Tämän jälkeen kävin lukemassa oman blogini kommentit ja kiitos todella paljon kaikille kommentoijille! Siitä on aikaa kun viimeeksi sain vastailla noin moneen mukavaan kommenttiin. 

KELLO 11.55

Minun villasukkaprojekti on ihan hyvässä vauhdissa ja toivon mukaan ensimmäinen villasukka valmistuu tämän viikonlopun aikana. Päätin siis antaa itselleni hetken vain istumiseen ja neulomiseen, ja aika aina vain lentää kun alan neulomaan! Päätin myös aloittaa operaation puhdistaa kuraiset valkoiset kenkäni puhtaiksi. Ensimmäinen kierros puhdistamista tuotti jo todella paljon tulosta, mutta toivon että vielä yksi pesukerta ja sitten ne loistavat valkoisina taas.

Kenkäni ennen pesua

KELLO 12.55

Myöhässä, Kiire!!! Suihkuun, meikit naamaan, vaatteet päälle ja aamupalalle, ennen kuin pitää juosta töihin. Kuitenkin jäin suustani kiinni, sillä kämppikseni kaveri on asustanut alakerran patjallamme jo muutaman päivän ja minusta on nyt ihan kiva tutustua uusiin ihmisiin.

KELLO 13.45

Ihan kätevyyden vuoksi päätin joka päivä kävellä töihin pyöräilyn sijasta. Tänään ei myöskään viimeinkään satanut, vaan aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja syksy paistoi taas niin kauniisti katukuvasta. Kävely meni nopeasti ja mukavasti musiikkia kuunnellen ja äidille soittaen. Olisin voinut kävellä hieman pidempäänkin, mutta lapsia piti olla hakemassa koulusta vartin yli kaksi, eli aikaa tähän ei jäänyt. Lapsien noutamisen jäkeenhän meidän pitää istua hyvät 40 minuuttia bussissa, ennen kuin ollaan lasten kotona, joten pyöräily  koululle ei olisi minulle kätevää millään lailla. Pyöräillessä koululle minulla menisi ainoastaan se kymmenen minuuttia, mutta kävellessä sitten lähemmäs puolituntia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että töiden jälkeen haluan aina vain äkkiä kotiin, joten pyörän hakeminen kaukaa takaisin kotiin ei houkuta ollenkaan.

KELLO 14.18

Ensimmäinen lapsi löytyi ja sitten pitää pikapikaa kävellä vanhemman lapsen kouluun.

KELLO 14.34

Molemmat lapset mukana ja sitten bussipysäkille odottamaan bussia, joka on aina ikuisuuden myöhässä.

KELLO 14.50

Bussi saapui ainoastaan 7 minuuttia myöhässä ja tämä on ihan lempihetkeni, sillä seuraavaan neljäänkymmeneen minuuttiin ei minun tarvitse tehdä muuta kuin istua ja ihmetellä ja saada tästä sitten rahaa. Lapsetkin sopivasti nukahtivat bussiin, joten ainut asia mitä minun piti tehdä, oli vahtia etteivät he tipahda penkiltä.

KELLO 15.35

Pääsimme lasten kotiin ja mukavaksi yllätyksekseni minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin keittää makaroonia lapsille, pitää huolen että he syövät ja sitten saankin jo lähteä kotiin. Helppoa ja kivaa rahaa. Haluan kuitenkin kertoa hieman tästä perheestä, joille juuri tällä viikolla aloin työskentelemään. Tämä perhe tulee Kazakstanista ja ovat asuneet Hollannissa viime kesästä saakka. Lapset puhuvat enimmäkseen venäjää ja englantia ei lainkaan. Tämän vuoksi minun upeat hollannintaitoni tulevat käyttöön, mutta ongelmahan on se että lapsetkaan eivät tätä kieltä oikein taida, joten kuulostamme varmaan samalta kuin kasa idiootteja. Kuitenkin kommunikointi onnistuu jotenkuten. 

Minusta on myös hauska huomata kulttuurieroja esimerkiksi ruoan suhteen. Tämä ruoka jota he kokkaavat on juuri sitä mitä ajattelinkin Kazakstanilaisten syövän: paljon keittoja, lihaa, kermateetä, ja ylikypsää spagettia. Tähän mennessä minä olen saanut jo parit vatsanväänteet, kun kohteliaisuuttani söin myös itsekkin, mutta voin sanoa että heidän ruokansa ei ole oikein minun makuuni hah! Tai ehkä kyse on vain tästä perheestä, joten minun ei pitäisi yleistää.

Kuitenkin, lapset ovat niin niin suloisia ja kohteliaita. Varsinkin tämä vanhempi tyttö on ihan rakastunut minuun ja haluaa halia ja jutella ihan kaikesta. Ja hänen hiuksensa ovat niin upeat. Kateus!

KELLO 16.05

Istuin jo bussissa matkalla Utrechtin rautatieasemaa ja ilokseni myös Niels on saapunut Utrechtiin ja odottaa minua. Sitten ruokakauppaan ostamaan herkkuja viikonlopun kunniaksi ja kotiin.

KELLO 17.38

Kotona minun vatsani huusi ruokaa, joten oli heti aikaisen illallisen aika. Meillä oli täydellinen Ikea illallinen, sillä pakastimestani löytyi kasa Ikean lihapullia, kaapistani löytyi Ikean puolukkahilloa ja Ikean kermakastiketta. Tämän lisäksi teimme perunamuusia ja vihanneksena hapankaalta joka oli niin namia! Söin kyllä niin paljon että ei tehnyt mieli liikkua tunteihin. Ja enhän minä liikkunutkaan. 

KELLO 19.05

Loppuilta istuttiin aika hyvin olohuoneessa kämppisteni kanssa jutellen ja suunnitellen iltaa. Kämppiksilläni oli hieman erilainen ilta minuun verrattuna. Heidän suunnitelmansa kuulosti minun vanhoihin suomalaisiin korviin aika kauhistuttavalta, mutta onneksi olen omannut jo jonkinnäköiset hollantilaiset korvat, joten hyväksyn heidän tekemisensä ihan täysin.

Kämppikseni olivat kasvattaneet itse erikoisia sieniä meidän olohuoneessa (mutta kyllä tämä on laillista), ja nyt oli heidän aika kokeilla niitä. Minähän en tätä sienensyöntiprosessia nähnyt, sillä olin jo yläkerrassa Nielsin kanssa syömässä Oreo suklaata, mutta jossain vaiheessa yötä kävin alakerrassa ja näky oli kyllä todella huvittava. Meillä on olohuoneessa jättimäiset neonvalot jotka vaihtaa väriä ja ovat niin niin kirkkaat että minua aina pelottaa että saan jonkun kohtauksen noita valoja katsellessa. Nämä kaikki valot olivat päällä ja joka ikinen ihminen olohuoneessa vain hihitteli ja tuijotti näitä valoja. En tiedä mitä he näkivät, mutta kuulosti kuitenkin että he näkivät joitain todella uskomattomia asioita, ainakin heidän omasta mielestään. Nappasin muutaman omenan ja menin takaisin yläkertaan huoneeseeni ja tajusin, että ei tuollaisten huumausaineiden otto ole koskaan ollut, eikä tule olemaan minun juttuni. Jotenkin minua alkoi kauhistuttaa ja pelottaa ajatus, että sekottaisin pääni joillain aineilla ja tämän takia aivoni tuottaa kuvia, jotka eivät oikeasti ole siellä. Ja tämän lisäksi tätä pitäisi jaksaa monia monia tunteja. Minä voisin kuvitella että tunnin jälkeen alan panikoimaan, sillä haluaisin olla jo oma itseni.

Mutta mietin, että jos teitä enemmän kiinnostaa nämä hollannin ja suomen kulttuurierot, voisin kirjoittaa niistä enemmänkin. Tämä huumausaine politiikka on mielestäni ainakin hieman erikoinen täällä Hollannissa, mutta en tiedä onko se nyt niin mielenkiintoinen puheenaihe. Mutta kertokaa toki jos teitä kiinnostaa ja eritoten että mikä teitä erityisesti kiinnostaa! :)

KELLO 02.39

Hupsista, meni taas myöhäiseksi. Hyvää yötä!