EHKÄ MAAILMAN HURJIN MUUTTOPÄIVÄ? - NYC

Apua siitä on jo melkein VIIKKO kun astuin koneeseen kohti New Yorkia. Täällä kaikki on ollut hieman hullunmyllyn kun niin paljon uutta opittavaa ja myös oma unirytmi on aivan sekaisin, joten minulla ei ole ollut oikein sekuntiakaan aikaa olla vain yksin ja rauhoittua. Päivät ovat lähennä kulkeneet sitä rataa että minä herään, valmistaudun, lähden kiertämään kaupungille ja sitten illalla joko teen hieman koulua tai rättiväsyneenä kaadun sänkyyn. Mutta mielestäni tosi kiva että minulla on ollut aikaa täällä kuitenkin tehdä näin.

Täytyy sanoa että ensimmäiset kaksi päivää olivat ehkä hieman liiankin jännittäviä alkaen siitä että New Yorkissa oli juuri ollut kamala lumimyrsky, jonka vuoksi meidänkin koneemme oli 4-5 tuntia myöhässä, joten sitä istuskelua Arlandan kentällä tuli loppujen lopuksi 7-8 tuntia. Perillä Jenkkien puolella koneemme oli vasta kolmen jälkeen aamuyöstä, mutta onneksi olin matkan aikana tutustunut kahteen muuhun suomalaiseen joiden kanssa sitten jaoimme taksin. Kävi sitten kuitenkin niin että meitä yritettiin huijata tällaiseen huijaritaksiin, mutta onneksi emme lopulta hypänneet siihen kyytiin. He nimittäin olisivat voineet pyytää taksista mitä hintaa tahansa, sekä jopa ryöstää matkalla (kiitos te kaksi muuta suomalaista jotka tunsitte jonkun jolle nimittäin kävi juuri näin ja osattiin olla varovaisia). 

Minähän en tuona ensimmäisenä yönä nukkunut kuin muutaman tunnin, kun sitten oli pakko jo päästä lähteä kaupungin hälinään. Tämä ei kuitenkaan ollut kovinkaan fiksua sillä päähäni sattui niin kovasti ja jotenkin tuntui että näin maailman kahtena kun väsytti vain niin paljon. Joka tapauksessa minä rakastuin New Yorkiin heti ensi silmäyksellä. Täällä kaikki on jotenkin niin kuin elokuvista ja nähtävää on vaikka millä mitalla. Minusta on hauskaa että täällä on niin paljon erilaisia ja erinäköisiä asuinalueita jonka vuoksi jatkuvasti tuntuu että matkustelisi kaupungista toiseen, vaikka pysynkin ihan saman kaupungin sisässä. Ainut asia mistä minä en oikeasti pidä on ruokakauppojen hinnat, sillä tällä reissulla tullaan näköjään elämään kovinkin pitkälle makaroonilla, leivällä ja maapähkinävoilla koska kuinka minä ikinä voin ostaa sitä neljän dollarin salaatinlehtiä tai maitoa.

Nyt kuitenkin halun kertoa vielä jotain mikä oli ehkä maailman epäuskottavin asia heti ensimmäisen päiväni kunniaksi. Ehkä elämäni huonoin muuttopäivä ikinä, koska MINUN ASUINTALONI OLI ILMI LIEKEISSÄ!! Muutaman tunnin kaupunkikierrokseni jälkeen tulin pois kaupungilta aivan puoli kuolleena. Siinä metroasemalla näin jo heti että jossakin kyllä palaa koska savua oli niin paljon. Pian ymmärsin että sitä savua ei tullut ihan vain jostain paikkaa, vaan sieltä suunnasta missä MINÄ asun. Ja mitä lähemmäs kotiani kävelin, sitä sakeampaa savu oli. Pian ymmärsin että tosiaan minun asuinrakennukseni on täysin tulessa ja ehdin jo kauhulla kuvitella kuinka minä olin varmaan väsyneenä jättänyt hellan päälle ja nyt sen vuoksi menettänyt kaiken omaisuuteni mitä minulla on, ja samalla tuhonnut muutaman muunkin kodin. Mutta kiitos kiitos kiitos, tämä tulipalo oli kaksi rappua edempänä kodistani, eli minun kotini oli täysin turvassa! Tulipalo oli kyllä todella suurta luokkaa ja sen vuoksi meidän pihassa oli kymmenittäin hälytysajoneuvoja sekä sadottain hälytyshenkilökuntaa. Ja sitten nämä sireenit soivat ja vilkkuivat vielä pitkään seuraavanakin päivänä. Ehkä jännittävin muuttopäiväni ikinä.

Niin paljon olen nyt viikon aikana nähnyt ja kokenut että kuittaan tämän postauksen vain isolla kasalla kuvia. Heti kun minulla on enemmän aikaa, tulen ehdottomasti päivittämään lisää kuulumisiani täältä isosta omenasta!