Kaikki alkoi siitä kun sovimme Nielsin kanssa että menen perjantaina hänen luokseen yöksi. Saavuin sinne noin kahdeksan aikaan illalla ja siinä otettiin rennosti kunnes hän kysyi jos haluisin mennä tapaamaan hänen kavereitaan. Kyselin sitten montako kaveria tällä kertaa olisi kyseessä ja sain vastaukseksi noin seitsemän. Kävelimme sitten kohti Nielsin parhaan ystävän Thomasin taloa. Talon ulkopuolella tajusimme molemmat että melusta päätellen paikalla on hieman enemmän kuin seitsemän kaveria. Mentiin sisälle ja minusta tuntui että miehiä vain tuli ja tuli koko ajan lisää joka ovesta ja ikkunasta. Laskelmieni mukaan paikalla oli noin kolmekymmentä nuorta miestä ja minä ainoana tyttönä.
Pojat olivat jo sen verran humalassa että homma alkoi mennä hieman villiksi ja itelleni iski tyypillinen suomalainen tapa, eli istu ja seuraa hiljaa vierestä. Tätähän ei hollantilaiset oikein ymmärrä, vaan lukivat käytökseni enemmänkin niin että olin tylsistynyt, mikä ei todellakaan ollut totta. Niels oli sitten hyvinkin huolissani minusta vaikka koitin vakuutella että kaikki hyvin. Vaikeaa se on mulla vaan mennä porukkaan ja keskeyttää nämä hollantia huutavat miehet. Niels vain patisteli minua puhumaan, mikä sai minut vain hiljenemään entisestään. Tiesin itse että kaikki hyvin ja alan kyllä juttelemaan ilman patisteluakin ja niinhän siinä kävikin. Heti kun Niels meni kauemmas, aloin sosialisoitumaan. Patistaminen vain turhauttaa, nyt hän sen oppi.
Tämän jälkeen kaikki riemu alkoi. Juttelin ihmisten kanssa, tutusuin moniin uusiin ihmisiin ja löysin viimeinkin ihmisen joka osaa erään erikoisen käsitaputusleikin! Olen jo pitkään halunnut vanhojen hyvien muistojen kunniaksi kokeilla sitä, mutta eihän sitä kukaan osaa. (Hieman lapsellista mutta lapsihan tässä vielä olenkin :D) Eli kiitos Pieter kun osaat olla ilopilleri ja kun osaat erikoisia käsitaputusleikkejä!!
 |
| http://www.troll.me/2012/10/10/pissed-off-obama/hey-you-lets-party/ |
Olin jo valmis menemään nukkumaan kun Niels tulee ja kysyy jos haluisin lähteä poikien kanssa ulos. Mietin asiaa hetken ja tulin siihen tulokseen että parempi mennä kuin katua. Lähdettiin baariin hollantilaisella tyylillä, eli pyörillä. Pyörämatka oli 30-40min ja tottakai kaikilla (kuten minulla) ei ollut omia pyöriä. Tarakoin Nielsiä ja kovaksi yllätykseksi tajusin että tästä pyörämatkasta tuli ihan mahtava! Naurettiin kaikki melkein pissat housuissa. Kaikki olivat niin huppelissa että pyörät eivät pysyneet pystyssä ja sitten juostaan housut kintuissa pissalle. Ja saivatpahan nauraa myös minun pyöräilytaidoilleni. Niels myös jaksoi toistaa miljoona kertaa kuinka paljon rakastaakaan minua.
Päädyimme pieneen baariin, jossa kaikki tunsivat toisensa (paitsi tietty minä). Ensimmäistä kertaa ikinä olin ulkona poikaystäväni kanssa. Exäni oli absolutisti joten hänen kanssaan en koskaan lähtenyt bilettämään. Kyselin itseasiassa Suomessa ollessani ystäviltäni millaista on mennä ulos poikaystävän kanssa sillä ainakin minua pelotti että minusta tulee vain kateellinen. Mutta nyt tällä bilepaikalla tajusin että miten voisinkaan olla kateellinen. En välittänyt vaikka pari tyttöä hyppäsi heti Nielsin kaulaan ja antoivat mojovat pusut. Ajattelin vain että Nielsin kavereita, kuinka kivaa! Minulla oli vain sellainen olo että Nielsin kaverit ovat minunkin kavereitani ja ei haitannut ollenkaan vaikkemme olleetkaan toistemme kanssa jokaista hetkeä. Niels tuli kuitenkin pitämään minulle puheen, jossa kertoi kuinka paljon rakastaa minua ja hän sanoi kertoneensa kavereilleen ihan saman ja sen takia hekin rakastavat minua nyt. Olin viimeinkin osa poikaporukkaa!
Tapasin itsekin tuntemattoman nuoren miehen, jonka kanssa aloin sitten juttelemaan kunnolla. Mies tarjosi juomat ja selitin itse kuinka ihmeessä suomalainen tyttö oli päätynyt tähän baariin. Mietin samalla myös hyväksyykö Niels sen että juttelen tämän miehen kanssa. Pian huomasinkin Nielsin ja hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Ensin iso iso hymy jota sitten seurasi palmface. Kävi ilmi että tämä mies oli Nielsin ikivanha koulukaveri, jota Niels ei ollut nähnyt vuosiin. Eli kaikki päätyi super hyvin :) Tanssittiin loppuilta kuin hullut ja oltiin kuin yhtä suurta perhettä.
Lauantai menikin tehdessä ei yhtään mitään. Niels oli pienoisessa krapulassa joten päätin toimia hänen yksityisapulaisenaan. Sunnuntaina sainkin sitten idean lähteä ostamaan multiplayer pelejä tietokoneelle, jotta voitaisiin pelata jotain yhdessä. Nyt täytyy todeta että Lego Harry Potter peli on hulvaton ja ihan parasta ajanvietettä :D Oli myös ihanaa tajuta että monienkin päivien jälkeen viihdyttiin edelleen niin hyvin yhdessä. Sunnuntai iltana Niels sanoikin sitten jotain mitä en niin heti tule unohtamaan. "I warn you! If you keep being this sweet, you might be stuck with me forever". IHANA!!! Oon maailman onnekkain ihminen ikinä ja niiiin in lööööv. Minusta on myös ihanaa kuinka avoimesti me uskalletaan jutella yhteisestä tulevaisuudesta.
Maanantaina oli hyvä lähteä töihin sillä viikonloppu oli mennyt täysin nappiin ja niin hymy säilyi huulilla iltaan asti :)
(Sori tätä kauheaa hehkutusta :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti