Olenko ainut joka yleensä ennen jokaista matkaa odotan matkaa kuin kuuta nousevaa ja sitten kun se onkin ovella iskee pienimuotoinen paniikki ja olo ettei ehkä haluaisikaan lähteä. Tuntuu että jokainen kerta tässä käy näin ja harmittaa kotiinpaluu. Tänään minulla on kyllä edelleen halua lähteä, mutta kuitenkin surulliseksihan minä itseni sain tehtyä. Tähän reaktioon ei ole oikein mitään kunnon syytä. Luulen että tämän matkan odottaminen on ollut niin ihanaa, että nyt vaan pelottaa et se matka itsessään loppuu liian lyhyeen ja sitten pelottaa että tuun surupäissäni takaisin Hollantiin. Myös se fakta että tämän reissun jälkeen ei ole mitään mitä odottaa on hieman masentava. Myös pieni kateus iski kun Niels pitää mukavan illan ystäviensä kanssa ja minä taas vaihteen vuoksi istun yksin huoneessani.
 |
| Pikku Sarah |
Laukut on kuitenkin pakattu ja olen valmis huomiseen ja viimeiseen työpäivääni tänä vuonna. Olen varma että nukkumisesta ei oikein tule mitään sillä olen viimeisinä kolmena yönä herännyt keskellä yötä miettimään tätä reissua ja sen takia valvonut tunteja öisin. Jänskättää Nielsin takia että mitähän tästäkin nyt tulee, mutta ei kai se täysi katastrofi voi olla? Joulu ja uusi vuosi pitäisi ainakin olla iloista aikaa.
 |
| Pikku Eva |
P.S. Jätän läppärini kotiin, joten päivittelen sitten tabletillani niin hyvin kuin voin mutta päivitykset eivät varmastikaan ole mitään parasta laatua ja en tiiä onnistuuko kuvienkaan lataaminen niin hyvin. Päivittelen sitten enemmän kun pääsen taas kunnon koneen ääreen :)
Onnellisuuskalenteri 18.12
Kerrankin laukut pakattu ja huone kunnossa hyviin aikoihin eikä vasta aamuyöstä niin kuin yleensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti