Kävin tänään hupsukaiseni ja hänen isäsä kanssa leffassa. Tottakai heti istuuduttuani leffateatterin penkille tunsin vessahätää, kaameaa nälkää ja housutkin puristi ikävästi. Tässä sitten kolme tuntia kärvistellä. Onnekseni leffa sai minun ajatukseni tästä kokonaan pois. Mielestäni leffa oli todella hieno tehosteineen. Faktahan on että hobitissa ei todellakaan ole tarpeeksi tarinaa tai materiaalia kolmeen pitkään leffaan ja siksi asioita oli venytetty kamalasti leffoissa. En ole koskaan lukenut kirjoja, joten ehkä tämä olikin ihan hyvä piirre, mutta jollain tasolla minusta tuntui että leffa keskittyi liikaa tiettyihin taisteluihin.
Olen pienestä pitäen ollut iso taru sormusten herrasta fani. Leikitkin koostui isolta osin näistä leffoista ja Legolas ja Gimli olivat ja edelleen ovat suuria suosikkejani. Muistan että elämäni joskus vaan oli taru sormusten herran ympärillä. Kuvataidekoulussakin minulla oli pakko askarrella taru sormusten herra maa. Harmitti vaan kovasti kun leffat loppui niin siksi sainkin nyt pientä lapsuuden tyydytystä näkemällä Hobitit.
Onnellisuuskalenteri 13.12
Vaikka ilta ei mennyt ihan nappiin, niin silti oman kullan kainalossa kaikki murheet unohtuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti