11. JOULUKUUTA - MIKÄ HERÄTTÄÄ JOULUMIELEN?

Minä pohdin erittäin usein mikä minulla herättää sen joulun tunteen. Yleensä ensimmäiset joulufiilistelyt tulevat minulla jo varhain syyskuussa, kylmän laskeutuessa, mutta erittäin usein sitten joulukuussa nämä fiilikset ovat poissa kaiken kiireen keskellä. Ulkona ei ole lunta, taloa ei ole koristeltu, ja kukaan muu ei oikein näytä puhuvan tai välittävän joulusta. Tämän takia soitan äidilleni jatkuvasti ja juttelen sukulaisteni kanssa Suomesta, ja suunnittelen joululomaani, jotta saisin joulusta edes jonkinnäköisen otteen. Mutta välillä on todella haastavaa itsellä pitää sitten joulufiilistelyt yllä, kun ympäristöni ei oikein puolla sitä. Minä kuitenkin puhun aiheesta paljon, ja odotan kovasti Suomen reissuani, mutta nyt viime aikoina on ollut taas sellainen olo että ei joulu vielä voi tulla kuukausiin, kun missään en näe joulun signaaleita. Totuushan on, että aatto on ohi jo kahden viikon päästä.

Nyt kuitenkin viimeinkin löysin pienen joulunkipinän tässä pari päivää takaperin, ja ymmärsin että minulle henkilökohtaiseti sen joulunodotuksen tuo yhdessäolo, eikä se musiikin kuuntelu tai lahjojen kääriminen. Rakastan joululaulujen kuuntelemista ja lahjojen ostamista, mutta se lämpö, jonka sain ystäviltäni oli jotain niin ihanaa. Vietimme läheisempien ystävieni kanssa pipari-illan, jonka aikana teimme yhdessä illallisen, joimme erittäin paljon gluhweiniä, ja leivoimme satoja keksejä saksalaisista joulukekseistä ihan normaaleihin kekseihin. Ja näiden keksien tekeminen yhdessä oli juuri sitä mitä kaipasin. Yleensä ystävieni kanssa me vain istumme ja juhlimme ja tanssimme, mutta viimeinkin me teimme jotain kivaa projektia yhdessä, johon kaikki pistivät täysillä parastaan. En oikeasti muista milloin olisimme viimeeksi keskittyneet johonkin muuhun kuin kouluun yhdessä noin kovasti. Ja joululaulut raikui taustalla lisäten tunnelmaa. Kaikki olivat niin innoissaan koko projektista (jopa miehet!!). Taikinan teko, rullaaminen, kauliminen, paistaminen toimi niin täydellisessä yhteistyössä. Nauru raikui koko yön, mutta tämä voi olla myös sen sokerimäärän syytä. Hauskaa kuitenkin oli, ja siinä istuessani, gluhweiniä hörppiessäni, ymmärsin että tätä on joulunodotus minulle. Yhdessäolo ja yhteisestä ajasta nauttiminen ilman mitään kiireitä tai stressin aiheita. 

Nyt vielä pari huonolaatuista puhelinkuvaa tästä mukavasta pipari-illasta :)

Mistä on sinun joulunodotuksesi tehty?