20. JOULUKUUTA - PIDÄ KIINNI HETKESTÄ

Hei hei ja Suomessa ollaan! Eilinen päivä oli yksi kiireisimmistä ikinä, mutta näinpä ainakin rakkaita kavereitani, rakasta perhettäni, kävimme ihanalla illallisella, ja parhaaksi tapahtumaksi osoittaitui isovanhempieni näkeminen. Ensimmäistä kertaa minä huomasin että isovanhempani alkavat tulemaan jo vanhaan ikään, mikä särki pienen palan sydämestäni, mutta tämä myös muistutti minua että minun pitää oikeasti nyt nauttia näistä hetkistä mitä meillä on jäljellä yhdessä, ja todellakin aion tulla käymään Suomessa useammin. Minusta oli sitten niin ihana jutella heidän kanssaan ja vain olla. 

En ole mielessäni oikein kerennyt tajuamaan että täällä Suomessa minä oikeasti nyt olen, ja pitäisi kyllä tajuta sillä tämä tulee myös menemään todella nopeasti ohi. Kotisohvalla on vain niin hyvä istua ja heti tuntui että kaikki huolenaiheet jäivät Hollannin puolelle.

Eilinen matkustaminen alkoi jo aamu kuuden aikoihin, ja tottakai myös junat päättivät etteivät kulje (kuten aina, ja aivan kuten oletinkin), joten onneksemme Nielsin äiti pystyi viemään meidät kentälle autolla. Kentällä jotenkin koko aika vain kiisi ohi, vaikka saavuimme sinne jo kaksi tuntia ennen lähtöä, ja vaikka laukut oli tsekattu sisään heti viiden minuutin päästä saapumisen jälkeen. Lento kuitenkin meni hieman hitaan puoleisesti, ja oli myös myöhässä, mutta onneksi väsytti niin pystyi nukkumaan hieman sitten koneessa. Isoin hämmästys oli se että olin kavereiden kanssa sopinut että he hakevat meidät kentältä ja sovin isäni kanssa että hän sitten nappaa meidät mukaan kotimme läheiseltä juna-asemalta. No sitten kun niistä lentokentän ovista tulin ulos, kuulin heti siskoni Saran sanovan "HEI JESSICA!!" ja sitten edessäni näin kaverini ja en tajunnut yhtään mitä oli just tapahtunut. Näköjään isäni oli tullut kentälle asti vastaan kertomatta minulle mitään, mikä oli kyllä kiva yllätys, mutta minun kaverinikin olivat siellä samaan aikaan. Siinä sitten päätimme että lähdetään yhtä matkaa kaikki ja ahtauduimme kaikki kuusi (isä, Sara, Niels, kaksi kaveriani ja minä) isäni autoon ja matkasimme meille kotiin, jossa sitten pystyimme vaihtamaan kuulumisia. 

Päivä meni todella hujahtaen, mutta en malta ollenkaan odottaa että pääsen kotiin Kuusamoon ja pääsen NUKKUMAAN. Viimeisten kahden yön aikana tuli vissiin yhteensä nukuttua se viitisen tuntia ja nyt katson näyttöäni todella silmät ristissä. Tässä sitä nyt istun junassa ja ihastelen Suomen maisemia. 5,5 tuntia matkustusta edessä, ja tämän jälkeen Ouluun joulushoppailemaan äitini kanssa jei! Sen jälkeen vielä reilu kolme tuntia autossa niin sitten olen kotona Rukalla <3

Alkoiko teillä lukijoillakin jo joululoma?