Hip ja hei ja kulkuset soi! En voi ymmärtää että vuodet vain vierivät tätä vauhtia ja lempikuukauteni on taas täällä! Olen kyllä ainainen kesän rakastaja ja lämpö ja valo tuo minulle onnea, mutta näin vuosien jälkeen täytyy sanoa että kuitenkin joulunaika on se aika, jota rakastan eniten, ihan vain sen rauhan tunteen takia. Joka syksy, kun pimeä tulee aiemmin ja aiemmin ja ulkona on hieman kylmpempi tuuli, tulee minulle pakonomainen hinku alkaa katsomaan joululahjoja, kuuntelemaan joulumusiikkia, juomaan kuumaa teetä ja vain nauttimaan olostani. Ja ne valot, mitkä paistaa ulkona pimeyden läpi, sulattavat sisimpäni aivan täysin. Tässä vaiheessa minulla on toinen jalka jo lentokoneessa ja olen valmiimpi kuin koskaan menemään jouluksi taas kotiin!
Kuten viime vuosien tapaan, pidän joulukuun aikana blogiani erityisen aktiivisena, mutta viimeisenä kahtena vuonna tämä suunnitelma myös meni päin prinkkalaa aivan loppumetreillä. Tarkoituksenani on siis taas pitää joulukalenteria yllä, mutta kolmas kerta toden sanoo ja nyt tavoitteeni todella on viedä postaukset kunnialla sinne 24. päivään saakka enkä aio luistaa tehtävästäni juuri muutamaa päivää ennen maalia. Tällä kertaa joulukuun postausten suunnittelut alkoivat jo syyskuussa, joten nyt olen viimeinkin koittanut hieman panostaa tähän! Tämän lisäksi olen ajastanut postaukseni sillä tavalla että jokainen voi aamulla kahvikupposta juodessaan tulla jo lukemaan mikä on päivän "luukku".
Joten tervetuloa joulukalenterini ensimmäisen luukun äärelle ja tänään haluan käydä läpi viime joulun!
Viime jouluna, aivan niin kuin lähestulkoon joka joulu, matkasimme siskoni kanssa pohjoiseen äitini luokse. Tällä kertaa matkustusvälineenä toimi meidän oma auto, eli koin myös elämäni ensimmäinen road tripin. Tässä oli hauskaa se, että sitä oikein näki kuinka paljon kylmempi pohjoisessa on. Vantaalta lähtiessämme maat olivat mustat ja ei tietoakaan lumesta, mutta mitä pohjoisemmaksi mentiin, sitä korkeammaksi hanget kasvoivat.
Joulu itsessään oli paljon rauhallisempi kuin yleensä. Ensimmäistä kertaa vuosiin minulla ei ollut poikaystävää mukana, joten sain tehdä juuri sitä mitä halusin, ja etenkin milloin halusin. Lahjoja ei tullut mitenkään erityisen paljon. Isältäni sain kauan toivotut hyvät talvikengät ja äidiltä niitä perus pyyhkeitä ja lahjakortteja ja rasvoja. Onneksi jouluna minun lemppari juttu on se jouluruoka ja sitähän oli ja paljon! Syötiin koko viikko tähteitä jouluaaton jäljiltä. Viime jouluna meillä oli kaikki lapset, äiti ja äidin ex mies joulupöydässä mutta saa nähdä millainen kattaus meillä on tänä vuonna, kun pöydän ääressä saattaa olla ainoastaan minä, äiti, Niels ja uusi vauva. Mutta meillä on aina ihan törkeän pitkä jouluruokalista, mutta hyvä vain, koska se ruoka on niin hyvää! Yleensä en halua kauaa edes olla yökyläilemässä joulunaikaan, koska haluan kotiin syömään jouluruokaa hah!
Viime jouluaatto oli kuitenkin paljon rauhallisempi kuin yleensä. Aloitettiin päivä kotona ja valmisteltiin jouluateriaa ja illalla sitten mentiin juhlimaan isovanhemmilleni. Hyvä ruoka ja iso perhe yhdessä on minun joulun ydin vuosittain. Jouluaaton paras hetki oli ehdottomasti se kun kaikki nuoremmista vanhempiin pisti toppavaatteet päälle ja lähti ulos pimeään ja lumiseen metsään leikkimään piilosta. Aina yhtä hauskaa!
Tänä vuonna suunnitelmat ovat suurinpiirtein samat, paitsi tänä vuonna suunnitteilla on kahden päivän joulu. Ensimmäisenä päivänä haluamme viettää rauhallisen perhejoulun, pelata lautapelejä, leikkiä lumessa ja rentoutua. Toisena päivänä haluamme sitten hieman juhlistaa enemmän ja hieman räväkämmin, mutta näemme sitten lähempänä jos näin käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti