2. JOULUKUUTA - HELLO FUTURE ME

Minä kerkesin jo kirjoittaa tälle päivälle aivan muista aiheista, kunnes päätin mennä kurkkaamaan viime vuoden joulukalenteria, ja löysin postauksen, jossa kirjoitin itselleni kirjeen vuoden päähän. Olin aivan täysin unohtanut tämän kirjeen, ja yllättänyt kuinka paljon vuodessa voi unohtua ja muuttua. Hihittelin itsekseni lukiessani tätä. Tänään haluankin sitten puhua viime vuoden kirjeestä.

Kirjehän meni näin:

Hei vuotta vanhempi Jessica!

Joulukuu on täällä taas ja toivottavasti vietät yhtä onnellista elämää kuin vuosi sitten. Opintoja on sinulla nyt takana 1,5 vuotta, ja pian pitäisi alkaa päättämään mitähän sinä haluat tehdä elämäsi kanssa. Ehkä sinulla on jo jokin idea tästä, mutta älä huoli jos tunnet olevasi edelleen täysin hukassa. Ehkä sitten vuoden päästä.

Olet jo 22-vuotias! Huhhuh, aika rientää. Toivottavasti olet löytänyt tosi kivan asunnon Utrechtin keskustasta jossa asut joko rakkaiden kavereidesi kanssa, tai ehkä jopa rakkaan poikaystäväsi kanssa. Olen varma että vuosi 2016 ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, ja ongelmia on löytynyt varmasti useasta nurkasta. Ei ole helppoa olla köyhä opiskelija. Kuitenkin, pian on taas aika pakata kamat ja lähteä Hollantia karkuun koti Suomeen. Voit varmaan jo haistaa äidin leipomat joulutortut ja uunituoreet laatikot.

Toivottavasti olet jollain tasolla nyt viimeinkin päässyt toteuttamaan unelmiasi joko matkailun tai mielenkiintoisen työkokemuksen merkeissä. Tällä hetkellä opintosi ovat sinulle vielä niin uttta, ettet osaa kuvitellakaan minkälaista työtä tulet sitten myöhemmin elämässäsi tekemään. Olet kuitenkin tällä hetkellä erittäin kiitollinen lähimmäisistä ja ihmisistäsi, ja muutenkin kaikki näyttää luistavan paremmin kuin koskaan aiemmin. 

Rakkain terveisin,

Sinä itse

Olen todella todella yllättynyt, kuinka nappiin tämä kirje osui. Tietenkin kirjoitin hieman ympäripyöreästi, mutta muutamat yksityiskohdat olivat todella hyvin minun tähän elämääni sopivia. Ehkä tuo onnellisuustasoni oli hieman korkeammalla vuosi sitten, sillä koti-ikävä painaa tällä hetkellä vain kovempaa ja kovempaa, eritoten kaiken tämän hirveän kiireen keskellä.

"pian pitäisi alkaa päättämään mitähän sinä haluat tehdä elämäsi kanssa". No, tästähän minulla ei edelläänkään ole minkäänlaista hajua. Tai edelleenkin suunnittelu, lehtityöt, valokuvaus ja ne samat asiat kiinnostavat, mutta mitään konkreettista en ole saanut päähäni.

"Toivottavasti olet löytänyt tosi kivan asunnon Utrechtin keskustasta jossa asut joko rakkaiden kavereidesi kanssa, tai ehkä jopa rakkaan poikaystäväsi kanssa". Puoliksi meni oikein! Löysin kyllä todella todella kivan asunnon niin keskustasta, että ei enempää keskustassa voisi asua. Harmikseni en kuitenkaan päässyt asumaan kavereideni tai poikaystäväni kanssa, vaikka sitä pitkään toivoinkin. Yritin kuitenkin todella kovasti löytää asuntoa kaverini kanssa, mutta harmiksemme meille ei onnea tämän suhteen suotu.

Vuosi 2016 ei todellakaan ollut ruusuilla tanssimista. Alkuvuosi kesän loppuun saakka meni ihan sutjakkaasti ilman mitään isompia huolia. Oli lomareissua, hyvin suoritettu kouluvuosi ja paljon uusia ystäviä, mutta tämä viime syksy on ollut niin täynnä epäonnistumisia että en jaksa että vuosi vaihtuu ja ehkä onneni kääntyy parempaan. Todella todella raskas syksy takana. Ja eikä todellakaan ole helppoa olla köyhä opiskelija. Tilanne on paha korkean vuokrani takia, mutta kyllä tässä pärjätään. Mutta kuten oletin, katseeni on jo Suomessa ja olen laukut valmiina jo lähtemässä kotiin. Vielä pitäisi muutama viikko jaksaa.

En valitettavasti päässyt toteuttamaan unelmiani uuden kivan työn parissa, mutta tämä taas on suunnitelmissa heti joulun jälkeen. Toivotaan että joko joulun jälkeen löytyy kiva työ, tai sitten viimeistään kesällä kesätyö. Tämäkin on pieni stressin aihe, sillä hinku oikeihin töihin on erittäin kova, mutta kuten kaikki tietää, ei työnhaku ole koskaan liian helppoa. Matkustamaan kuitenkin pääsin Saksaan ja Portugaliin viime kesänä.

Elämä ei näytä luistavan paremmin kuin koskaan aiemmin, mutta olen erittäin erittäin kiitollinen näistä ihmisistä, jotka olen onnistunut haalimaan lähelleni. Minulla on tällä hetkellä niin tärkeitä kavereita, ja vielä sitäkin tärkeämpi poikaystävä jotka tekee elämästäni todella paljon parempaa. Iso iso kiitos heistä!

Pitää kyllä pian taas kirjoittaa itselleni kirje tulevaisuuteen, sillä jotenkin onnistun unohtamaan tällaiset kirjeet niin helposti, ja niitä on todella mukava sitten myöhemmin lueskella ja nähdä mitä sitä aiemmin mietti.