Surku. Nyt aletaan olemaan jo siinä pisteessä että on aika sanoa väliaikaiset hyvästit läheisille ystävilleni täällä Hollannissa. Voi minä niin muistan kun ennen yliopiston alkua hypin innoissani ihan vain siitä että viimeinkin minä voisin saada kavereita, jotka pysyisivät lähelläni useat vuodet. En kuitenkaan osannut tuolloin ajatella että saisimme nauttia tästä ainoastaan 2,5 vuotta. Ja tässä sitä taas ollaan, valmiina sanomaan heipat ihmisille joille sinä et yksinkertaisesti halua sanoa heippoja. Minusta muuttaminen uuteen kaupunkiin tai jopa uuteen maahan on aina yhtä uskomatonta ja jännittävää, mutta tietenkin kääntöpuolena on juuri tämä että kaverit tulevat vaihtumaan kokonaan, ja joudut aloittamaan suhteiden kasaamisen ihan pisteestä nolla. Kaikista kurjinta tällä kertaa näissä hyvästelyissä on se, ettei minulla ole mitään hajua milloin näen ketäkin taas uudestaan. Vaihdon jälkeen jokainen meistä lähtee tekemään työssäoppimisen, mutta kukaan ei osaa sanoa lähteekö töihin Hollantiin, Eurooppaan ylipäänsä, tai ehkä Australiaan. Kuitenkin toivon sisimmissäni että ainakin viimeistään vuoden päästä me kaikki muuttaisimme takaisin Hollantiin kirjoittamaan päättötyötämme ♥︎.
Minä olen viettänyt ihanat vuodet erityisesti näiden tyttöjen kanssa. Me olemme matkustelleet, hullutelleet, laiskotelleet, opiskelleet yhdessä aamun sarastukseen saakka. Me olemme olleet yhdessä onnellisia, innostuneita, turhautuneita, surullisia, ja ihan mitä vain taivaan ja maan väliltä. Olemme kertoneet synkimmätkin salaisuutemme toisillemme, ja nauraneet toistemme kommelluksille. Me olemme auttaneet toisiamme hädässä, ja olleet tukena elämän käänteissä. Me olemme olleet kuin perhe toisillemme, sillä meidän omat perheemme ovat kaukana poissa. Ja nyt sitten me kaikki olemme menossa omille teillemme.
Olen erittäin kiitollinen kaikista kokemuksista jotka sain kokea näiden ihmisten kanssa. Ja olkoon se sitten vuoden, viiden vuoden, tai 20 vuoden päästä, tulen silti varmasti näkemään teidät kaikki uudestaan. Hyvästejä olen vuosien varrella joutunut sanomaan jo useat, mutta olen varma että tästä kerrasta tulee kaikkein vaikein. Onneksi minulla on vielä muutama ihana päivä edessäni, jolloin voin vielä antaa viimeiset rutistus halit kaikille. Sitten tämän jälkeen pitääkin vain pitää tiukasti yhteyttä ja pitää huolta siitä että pian nähdään taas!♥︎
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti